Kaiken vierailun päälle Jii on kärsinyt hampaistaan, tai niistä tulossa olevista. Ja kuumeesta ja ilmeisesti myös korvakivusta, sillä diagnoosina oli korvatulehdus. Ihme tyyppi vaan, kun on nukkunut eikä yhtään valittanut, ei ole ainakaan äitiinsä tullut.
Viimeisetkin vieraat ovat siis takaisin Suomessa, olleet jo viikon. Ja Jiikin on selvästi parantunut, kiitos antibiottien. Seuraavat vieraat ovat tulossa vasta jouluna. On siis aikaa levätä.
Eilen kävimme Jiin kanssa pitkällä kävelyllä pitkästä aikaa. Olin ajanut pyörällä luontopolku-reittiä ja nähnyt siellä puskia täynnä karhunvatukoita, nyt siis lähdimme niitä poimimaan. Taisimme kuitenkin saapua vähän liian myöhään, sillä suurin osa oli jo mennyt huonoiksi. Purkin pohjalle kuitenkin kertyi muutama marja. Ja vielä enemmän olisin saanut, jos olisi ollut kumpparit jalassa, sandaaleissa kun ei oikein uskaltanut kovin syvälle pusikkoon.
Tässä saalis:
Nyt syyskuussa sitten pyörähti viimeinen vuosi käyntiin. Enää jokaista päivää on jäljellä yksi. Se laittoi miettimään - pitäisi jokaisestä päivästä siis löytää jotain hyvää. Tänään se on ollut viileä tuuli muuten niin kostean lämpimässä ilmassa, eilen se oli Irkun, Pimun ja Museonjohtajan kanssa vietetty illallinen, huomenna se taitaa olla kaivattu sade.
Kumpa tämän muistaisi joka päivä, myös takaisin kotona.
Pitäisi kyllä muistaa olla joka päivä kiitollinen jostain sillä aiheita varmasti piisaa. Blogi lienee hyvä muistuttaja reissuajasta palattuannekin. :)
VastaaPoistaNiinpä pitäisi, mutta kovin vaikeaa se on toisinaan.
VastaaPoista