Tiistaina, kahdeksalta illalla polkaisin pyörällä muutaman kilometrin päähän Bekin kotiin, jossa joogatunti pidettäisiin. Heillä kun sattuu olemaan eniten tilaa. Paikalla olivat kaikki meidän kylällä asuvat possut - minä, Irkku, Beki kumppaninsa kanssa, sekä Bekin vierailulla oleva äiti, unohtamatta Lisa-ohjaajaa.
Levitimme mattomme ulos terassille ja aloitimme hengittelemään pilateksen tahtiin. Tunti meni hirmuisen nopeasti. Kun mitään ei ole tehnyt kahteen vuoteen, pelkkä syvään hengittäminen sai pään ihan pyörryksiin, samoin jalat tuntuivat heikoilta. Mutta aika monta uutta lihasta löytyi tänä aamuna! Ensi perjantaina uudelleen.
Poljin kotiin (muut olivat muuten tulleet autolla, ja me asumme kaikista pisimmällä) pimenevässä illassa ja nautin hyvästä olosta. Ihmisiä tuli vastaan kävellen huomattavan paljon. Autoja oli parkissa kävelyteitä myöden. Ajoin sataman ohi ja totesin kaikkien ihmisten olevan matkalla sinne. Aah, ilotulitus.
14.7. on Ranskan vallankumouspäivä, itsenäisyyspäivän kaltainen juhla. Sitä juhlittiin eilen ilotulituksin. Harmitti, ettemme voineet lähteä katsomaan, sillä Jii oli jo unessa. 22.30 alkoi paukuttelu. Menimme Aan kanssa takapihalle ja voilá raketit ammuttiin juuri meidän suuntaan ja näimme ne todennäköisesti paremmin kuin olisimme nähneet satamasta. Kaiken lisäksi sain katsella niitä suihkunraikkaana yöpaidassani.
Alhaalla Ranskan lippu
(Kun äsken kommentoin tuohon sorsa-juttuun, tuli roskanestosanana "anita"..heh heh..)
VastaaPoistaTeillä siis kävi tuuri ilotulituksen suhteen! Kivat kuvat! Mä asun silleen lähellä Lintsiä, että aina kuulen siellä olevat ilotulitukset, mutta asun niin alhaalla, etten näe niitä.. =/
Ilotulituksissa ei kyllä pelkistä äänistä oikeen ole mihinkään.. :)
VastaaPoistahih! hauskaa!! voi niitä autolla ajajia! taidat tuntea itsesi kovin erilaiseksi...hyvä niin, sähän oot!
VastaaPoista