Eilen oltiin ruokakaupassa ja kaikki pikkuliikkeet kaupan yhteydessä olivat suljettuna. Ikkunan eteen laskettavat portit olivat raollaan, joten sisään näki hyvin - kaikissa niissä oli hirveä kasa myyjiä laittamassa lappuja kiinni vaatteisiin, täyttämässä hyllyjä, virittämässä mainoskylttejä näyteikkunoihin.
Tänään siis alkoivat alennusmyynnit. Ajattelin käydä yhdessä kaupassa vilkaisemassa, mutta parkkipaikka oli niin täynnä, etten vaivautunut. Mitäänhän en oikeasti tarvitsekaan, joten mitä sitä suotta änkee valmiiksi tukkoiseen kauppaan.
Sen sijaan luomukaupassa sai ostostella ihan rauhassa, siellä kun alea ei ollut.
* * * *
Ranskanopekin kävi eilen, viime tunnista olikin vierähtänyt taas aikaa (lokakuun puolessa välissä). Ihan onnettomia ei oltu, mutta taivas sentään, huonoja. Kyllä Ope varmaan takoo päätään automatkalla kotiin ja kiroaa laiskuutemme. Sillä laiskuuttahan se enää on, ei se VOI olla niin vaikeaa kun kuvittelemme. Vai voiko?
Onhan ranska nyt sentään aika vaikea kieli suomalaiselle, joten ei mun mielestä ole kovin kummallista, jos se tuntuu hankalalta... ;)
VastaaPoistaKiitos, neiti Juusto!
VastaaPoistaMun mielestä On iso asia huomata sekä tunnustaa, ettei tarvitse mitään. Nostan hattua!
VastaaPoistaJa ranska ON mielestäni vaikea kieli vaikka oma kokemukseni onkin vain ravintolakoulussa opetellut kylmät kastikkeet, heh heh. =)
Stansta, sinuahan oli jo ikävä ;)
VastaaPoistaNiin, yleensä minäkin ostan, sillä kaikkeahan tarvitsee jos oikein hyvin sen itselleen perustelee.
Kylmistä kastikkeista se alkaa!