Patonkimaassa

kiitos ja kumarrus

2011-09-26T18:46:00.005+02:00

Koska olemme onnellisesti palanneet kotikotiin ja Patonkimaan elo on taakse jäännyttä elämää, on tämäkin blogi tullut tiensä päähän.

Kiitokset kaikille lukijoille ja uusille (sekä tietysti vanhoille) ystäville, joita kahden vuoden blogimatkan varrella on mukaan tarttunut.

Koska kulttuurishokkeja vastaantulee joka päivä, enpäs häviäkään bittiavaruuteen, vaan siirryn kirjoittelemaan toisen otsikon alle. Tervetuloa siis jatkamaan matkaa kanssani!

Uuteen osoitteeseen pääsee tästä.

muutto

2011-09-25T22:10:00.002+02:00

Pakkaaminenhan muuttomiesten toimesta oli vähintäänkin huonoa. Rikkoontuvat esineet pantiin ilman fylliä ja rikkoontumattomat fyllin kanssa. Lappuja allekirjoitettiin ja meille vakuutettiin, että joku jostain joskus toimittaa meillekin oman kappaleen. Tänä päivänä ei sellaista ole näkynyt.

Jännityksellä siis odotimme laatikoiden saapumista Suomeen. Jo Englannissa ollessamme muuttofirmasta soitettiin ja oltiin toimittamassa tavaroita kotiimme sinä samana päivänä (vaikka ainakin kolmelle eri taholle oli ilmoitettu saapumispäivämme.)

Muuttokuorma siis saapui tiistaina (kun itse saavuimme sunnuntaina). Mitään paperia ei miehillä ollut mukanaan. Kenelläkään ei siis tietoa kuinka monta laatikkoa on mukana taikka pitäisi olla mukana. Minä sitten hain tyhjän paperin ja kynän ja muuttomiehet huutelivat numeroita. Tarkistimme että kaikki laatikot ensimmäisen ja viimeisen välillä ovat tulleet.

Tavaraa tuli. Jiin tyhjäksi raivattu uusi huone täyttyi. Laatikoita (johon mukaanluetaan kaksi pyörää) saapui yhteensä 103. 1-103 väliltä tuli kaikki muut, paitsi numeroa 14 tuli kaksi kappaletta eikä numeroa 102 ollenkaan. ?!? Asiaa tutkittuamme se ratkesi seuraavanlaisesti: muuttomiehiltä loppui valmiiksi tulostetut numerotarrat jonnekin kuudenkymmenen hujakoille, sen jälkeen he kirjoittivat kynällä numeroita laatikoihin. Koska he käyttivät myös meidän omia laatikoitamme, laittamatta niitä heidän laatikoittensa sisään (jonka suomalaiset muuttomiehet Ranskaan muutettaessa tekivät), oli joukossa yksi Suomesta muutettu toisen firman jo valmiiksi numeroitu laatikko. Numero oli 14. Sitä vanhaa, jo muutettua sarjaa. Laatikon väärälle puolelle (jossa muuten lukee englanniksi: olen väärinpäin, käännäthän minut ympäri) oli kirjoitettu uusi numero 102.

Joka ikinen tavara, kummallisella tuurilla, tuli ehjänä perille. Aan (kalliit) kaijuttimet olivat naarmuilla (vaikka ne pyydettiin erikseen pakkaamaan kunnolla) ja kolhuilla, tietokoneen näyttö oli naarmuilla jne. Yleensäkin tavarat oli vaan heitetty laatikkoon. Eikä siinä ollut järjenhiventä mukana. Mies, joka pakkasi yläkertaa, oli pyörinyt neljän eri tavaralähteen ympärillä (kirjahylly, vaatekaappi, kylpyhuoneen tavarat, tietokonetavarat) ja heitellyt summamutikassa kaikkea laatikoihin. Yhdestäkin laatikosta löytyi 'sulassa sovussa' sukkia, johtoja, kirjoja ja shampoota. Alias-peli oli sedällä hajonnut pakatessa. Setä oli laittanut kannen tyynesti kiinni ja kaikki (siis ihan kaikki, sillä laatikko oli tyhjä) kortit ja nappulat löytyi ryttyisinä muuttolaatikon pohjalta taikka tavaroiden väliin ruttaantuneina.

Rehellisesti, emme tienneet pitäisikö itkeä vai nauraa.

Suomalaisten tavarantuojien kanssa laskimme heidän olleen kahdeksansia koko ketjussa. Kun aina ostetaan palvelua alihankkijan alihankkijalta. Että ei kait sitä voi laatuakaan vaatia.

euroopan pohjois laidalla

2011-09-14T20:07:00.002+02:00

Lyhyesti:
kotona. Ehjänä. (Kiitosterveiset liskolandiaan ylimäärä-enkeleistä)

Pidemmästi:
Tanska kiidettiin moottoritietä halki, pysähtyen tankkaamaan sekä itsemme että auto.

Ruotsissa Ystadissa B&B:ssä tapasimme ensimmäisen suomalaisen, suomalaissyntyisen Ullen (putiikin omistaja), joka oli i n n o i s s a a n päästessään puhumaan suomea. Plussaa saatiin matkavinkeistä Montpellierin seudulle, johon olivat oopperalaulaja vaimonsa kanssa menossa marraskuussa.

Käväsimme Öölannissa nukkumassa ja kiertämässä Kuninkaallisten kesämökillä Sollidenissä. Kolmannen ja viimeisen yön olimme Norrköpingissä.

Siljalla tuntui jo ihan kotoisalta, vaikka suuri osa matkustajista puhuikin venäjää.

Matkan tarkoitus tasoittaa eroa Ranskan ja Suomen arjen ja elämän välillä, toimi erinomaisesti. Kotikotiin palattuamme tuntui Ranskasta lähdöstä olevan vuosia. Oman identiteettinsä reippaana ja sanavalmiina ihmisenä ehti saada takasin ensin Englannissa ja vielä Ruotsissakin (jossa osasin kommunikoida paljon luultua paremmin ja paljon paremmin kuin Ranskassa ikinä). Käänsimme ateriarytmimme lähemmäs suomalaista - päivällistä voi syödä jo ennen kahdeksaa illalla. Rahaakin joutui vaihtamaan ja tutustumaan erinäköisiin lantteihin sen verran monta kertaa (ainoat EU maat, joissa ei ole euro, tuli koluttua), että euro tuntui kotoiselta ja Suomen hinnat halvoilta (Ruotsissa tankkasimme usealla sadalla kruunulla..). Oraksen suihkuun törmäsimme jo Ruotsissa, joka Englannin 'power shoverin' jälkeen oli kuin taivas suihkun muodossa.

Muuttolaatikot saapuivat eilen. Siihen päättyi loma. Kaikki laatikot on avattu, noin puolet purettu ja suunnilleen paikoillaan. Tämä aihe ansaitsee aivan oman postauksensa. Nyt kun konekin siis löytyi, oletan olevani ahkerampi kirjoittamaankin. Kuvia saanette piakkoin, sikäli mikäli jostain löytyy kameran kaapeli.

Jokatapauksessa olemme onnellisesti Suomen kamaralla ja onnellisia.

oikean puoleinen liikenne

2011-09-05T22:32:00.001+02:00

Todella myöhään perjantai iltana saavuimme Iso Britaniaan. Kolmen tunnin autolautta matka meni jotensakin hyvin, mitä nyt Jii meinasi kyllääntyä istuskeluun, väsymystään.

Ihan vaan vähän jännitti ajaminen pimeässä väärällä puolen tietä :) Eikä mitään tietoa nopeuksista, sillä tokihan täällä hämmennetään mieltämme myös maileilla, jaardeilla, punnista puhumattakaan. Tämän tietäen valitsin ensimmäiseksi hotelliksi lähimmän.

Lauantaina nautimme englantilaisen aamiaisen ja lähdimme rohkeina liikenteen sekaan. Kaikki hyvin kunhan pysyi moottoriteillä, muutoin meinasi paniikki iskeä. Kaikkeen kuitenkin näkyy tottuvan ja nyt mietityttää, kuinkahan väärältä tuntuu ajaa tien asenta laitaa...

Stonehenge on nyt käyty katsastamassa. Treffasimme myös viime vuonna kotiutuneen possu-perheen kanssa ja vaikkei lapset toisiaan enää muistaneetkaan, vietimme kaikki mukavan iltapäivän yhdessä.

Palvelua tässä maassa on saanut aivan eri tavalla kuin Ranskassa. Ihan oli jo unohtanut kuinka ravintolassa tarjoilijat voivat hymyillä asiakkaille.

Tuntuu myös kuinka osa omaa identiteettiään on saanut takaisin - minkä tahansa asian saa selville kysymällä, eikä tarvitse miettiä ymmärtääkö mitä toinen sanoo. Täytyy sanoa että tuntuu hyvältä osata kieltä, totisesti.

Loma on siis toiminut suunittelemallamme tavalla. Se on antanut aikaa laittaa Ranskan vuodet taa ja valmistaa elämään Suomessa, jossa (kuten Englannissa) saattaa toisinaan sataa ja syyskuussa on jo vilpeää ;)

tien päältä

2011-08-31T19:06:00.003+02:00

Sunnuntaina jäi asunto Lattesissa taa, kun siirryimme viettämään viimeistä iltaa ja yötä Museolle. Lauantain saimme vielä viettää 3-vuotis syntymäpäiviä juhlien ja sunnuntaina oli Irkku pyytänyt lähimmät ystävämme Museolle lounaalle. Oli ihanaa, vaikka itkusta ei meinannut tulla loppua. (Appikin totesi puhelimessa tänään; 'Patonki varmaan vuodatti kyyneleen jos toisenkin kun lähditte')

Maanantaina Aa kävi aamulla antamassa avaimet ja tsekkaamassa asunnon sen oikealle omistajalle. Minua hieman hirvitti, sillä Työpaikan Edustaja oli pyytänyt meitä siivoamaan kunnolla (sisältäen liesituulettimen puhdistuksen, ilmaventtiilien pesun, seinien pesun tms) ja minähän sormet verillä kuurasin. Mutta kaikki kolme osallistujaa (Työpaikan Edustaja, Kiinteistövälitystoimiston Edustaja sekä Omistaja) kehuivat kilpaa kuinka kaikki oli siistiä ja kunnossa ja helppoa. Omistaja vielä erikseen kiitti Aata siitä kuinka hyvin olemme hänen kodistaan pitäneet huolta. Onneksi on asiat myös kirjallisena, sillä takuu vuokran takaisinmaksu aika on kaksi kuukautta.

Maanantaina iltapäivällä, virallisten asioiden ja hyvästelyiden jälkeen alkoi kotimatkamme. Ajoimme ensin Toulousin kupeeseen ensimmäiseksi yöksi.

Eilen tiistaina matka jatkui Lascaux'in luolan kautta Poitiers'iin, josta ajoimme tänään (kaupungilla kiertelyn jälkeen) Le Mans'iin. Huomenna vuorossa Le Mans'in rata ja museo ja ajo Normandiaan. Perjantaina illalla jää Ranska taa, kun lautta vie meidät Cherbourgh'ista Portsmouhth'iin Englantiin.

Ja vaikka Patonkimaalaiset muuttavatkin Ruisleipämaahan, saatte seurata vielä paluumatkaamme sekä kotiutumistamme samassa osoitteessa. (siis jos ketä kiinnostaa ;)

pahvilaatikoita

2011-08-26T21:00:00.001+02:00

Huh, huilaan hetken. Tyhjähkössä asuunossa. Kesken siivouksen.

Ranskalaiset muuttomiehet saapuivat eilen aamulla, tuntia ennen meille ilmoitettua aikaa. Olimme vasta avanneet silmämme kahdeksalta aamulla kun ovikello soi. Aikaa kolmelta mieheltä kului sataan (noin suunnilleen) laatikkoon nelisen tuntia.

Peukut pystyyn tavaroiden puolesta, sen verran pläjäyttäen toimivat. Esim tietokoneen näyttö ei sasnut minkäänlaista suojaa itse pahvilaatikon lisäksi. Samoin elokuvat, jotka olemme säilyttäneet suurissa kannellisissa pahvilaatikoissa, nostettiin sellaisenaan pakettiauton kyytiin. Piti erikseen pyytää teippaamaan kannet kiinni, sieltähän olisi kuka vaan voinut nostaessaan pistää dvdn taskuun..
Toisaalta taas ruohonleikkurin muovinen ruohosäiliö sai ympärilleen niin paljon kuplitettua kartonkia, että sillä olisi suojannut sen tietokoneen näytön moneen kertaan.

En tainnut aiemmin mainita, kuinka moottoripyörän kotiinkuljetus kosahti. Ja juuri kun olin kehunut suomalaisten luotettavuutta. Lyhyesti: kuskin piti soittaa useampaan otteeseen, mutta lopulta soitti vain kerran. Moottoripyörä siirrettiin sovittuun paikkaan, mutta kuskista ei kuulunut. Aa yritti soittaa ja numero oli pois päältä. Olivat laittaneet sähköpostia kuinka kuljetus oli peruttu (jo toisen kerran). Seuraava yritys viikon päästä. Sitten soitti täti ja kysyi löytyisikö talostamme lastauslaituria (no tottahan kaikilla oma lastauslaituri on?!), sillä nyt oli tulossa rekka ilman vaadittavaa hissiä. Seuraava mahdollinen hissillinen kuljetus tulee ehkä 29. tai 30. päivä (jolloin olemme jo matkalla). Hieman nousi kylmähiki pintaan, sillä viimeinen tieto kuljetuksen (epä)onnistumisesta tuli maanantaina.

Nyt moottoripyörä on onneksemme pakattuna ja lähtöä odottamassa kuljetusterminaalissa, siinä samassa, jossa kaiiki muutkin tavaramme ovat.

Asioilla on tapana järjestyä.

hikeä pukkaa

2011-08-23T21:06:00.004+02:00

Jos asteita on sisällä 28, ulkona reippaasti yli 30, niin arvatkaapas virtaako hiki jo pelkästään istumisesta? Kyllä. Lisätään siihen sitten tavaroiden siirtämistä paikasta toiseen, hyllyjen tyhjennystä, pesua ja järjestystä, pyykkien pesua, ruoanlaittoa, pakkaamista, miettimistä ja stressiä. Tuloksena litimärät vaatteet ja hermot tiukalla kuin viulun kielet.

Ylihuomenna tulevat muuttomiehet, huomenna Cille.

Cille hakee ylimääräiset tavarat, joihin lukeutuu mm puutarhakalusteet, hoitopöytä, lautasia, viinilaseja, tyynyjä, lakanoita. Onneksi heillä on b&b jonne tarvitaan kaikennäköistä sälää.

Muuttomiehet sitten pakkaavat kaikki heille osoitettavat tavarat.

Muuttofirmalle on muuten pitänyt tehdä selvitys tavaroista ja niiden arvosta, vakuutusta varten. Kaikki yli 1000 euron tavarat piti merkitä erikseen (onneksi niitä ei ole paljon), samoin kaikki yli 50 euron arvoiset tavarat (johon nyt kuuluu sitten vaikka jos mitä). Lisäksi kaikki muu piti kirjata ylös ja arvioida summa (esim kirjoja 20kpl á 15 euroa yht 300 euroa). Mukavaa ja helppoa hommaa. Toivottavasti kuorma ei tuhoudu, sillä arviot on sen verran alakanttiin ettei mitenkään saada ostettua saman verran samoja tavaroita sillä summalla.

Me pakkaamme kaikki kotimatkalle tarvittavat vaatteet ja tavarat ennen muuttomiesten tuloa. Ja aivan varmasti jotain unohtuu muuttokuormasta. Tänne tullessamme pakkasimme kaikki tarvittavat vaatteet matkalaukkuun (muuttokuorma oli jo siis lähtenyt) edellisenä iltana ja totesimme ettei yksi laukku riitä mitenkään. Laukun ostoon oli siis mentävä. Nyt varaudumme ja jätämme tilaa kolmen laukun verran. Saas nähdä kuinka käy.

Tekemistä siis riittää. Onneksi apuja on saatu viikonloppuna vierailleilta Apelta sekä Vaimokkeelta, jotka lähtivät huristelemaan kohti pohjoista maanantaina. Ja maanantaina lähdetään mekin.

aidan taa lapsen kanssa!

2011-08-18T20:48:00.003+02:00

Lähdimme fillalla kauppaan, Jii takana, minä poljin. Päätin tulla kotiin maisemareittiä, luontotalon kautta. Käydä vielä katsomassa haikaraa pesässään ja nauttia viileämmästä iltasäästä.

Areenan kohdalla oli kamala kasa ihmisiä sekä satuloituja hevosia. Miltei menimme katsomaan mitä siellä tapahtuu, mutta Jiitä alkoi itkettämään kova meteli ja autojen töötit. (Niin, vähän herkkis.)

Pitkästi luontopolkua ajettuamme vastaan tuli aita. Polku oli suljettuna hiekkatien kohdalta, jonka toinen pää meni hevos/härkäaitaukseen, toinen pää areenalle. Kiersimme aidan ja olisimme jatkaneet polkua luontotalon suuntaan, mutta toinen aita olikin laitettu mahdottomaksi sivuuttaa pyörällä. Lähdimme siis ajamaan areenan suuntaan.

Hetken kuluttua edestämme laukkasi hevonen, vähän sen jälkeen perästä tuli toinen hevonen. Olisin kääntynyt tieltä jonnekin sivukujalle, mutta kaikki sivukujat olivat korkeitten rautaporttien sulkemat. Ihmisiä seisoskeli aitojen edessä ja takana, omilla pihoillaan sekä tien sivuissa. Poljimme edelleen eteenpäin.

Hieman ennen areenaa edessämme seisoi rekka, jonka edessä vihainen mies huusi ja viittoi kääntymään takaisin. Käännyin edelliseen aidan syvänteeseen, jossa mummot hoputtivat minua ottamaan lapsen pois istuimesta, parkkeeraamaan pyörän sivuun ja pujahtavan aidanraosta sen toiselle puolelle. (Kamalan vihaisesti kaikki puhuivat...)

Teimme työtä käskettyä ja hetken päästä kuului laukaus. Sen jälkeen ihmiset ryhmittyivät aidan eteen ja kohta ohitse paineli lauma hevosia ratsastajineen ja niiden keskellä härkiä. Ja kohta sama uudelleen. Sitten mummot kertoivat sen olevan ohi ja lähtivät tallustamaan kotiinpäin.

Course Camarguese oli kyseessä areenalla ja sen päätöksenä härät johdatettiin 'kaupungin halki' takaisin laitumelle. Joskus härät pääsevät karkuun hevosten keskeltä ja siksi mummoilla oli huoli Jiistä pyöränselässä.

Tämä oli alku perjantaista sunnuntaihin kestäville Lattesin kyläjuhlille.

lähtölaskenta

2011-08-17T21:32:00.004+02:00

Niin se vain on että loppu lähenee. Ajatteli sen miten päin tahansa, vietämme viimeisiä hetkiä etelän lämmössä. Katselemme takapihalla lentäviä lepakoita, kuuntelemme sorsia, nautimme rosé viiniä kuumalla terassilla... 11 päivää ja matkamme alkaa.

Kolme vuotta on kulunut vauhdilla. Olemme nähneet paljon, reissanneet ympäri, tutustuneet uusiin ihmisiin, opetelleet maan tapoja ja vähän kieltäkin. Olemme tottuneet lämpöön ja leutoihin talviin, siihen ettei internet toimi aina tai edes joka päivä. Olemme oppineet ostamaan leivän leipomosta ja käymään sunnuntaisin torilla. Tervehdimme ihmisiä astuessamme kauppaan ja lähtiessämme, samoin toivotamme hyvät päivät vastaantulijoille jalkakäytävällä. Tiedämme että jäätelön voi kauhoa kulhoon suoraan pakastimesta eikä sitä pidä ensin 'sulattaa'.

Pajon, paljon on edessä muutosta ja sopeutumista.

2011-08-14T15:16:00.005+02:00

On se jännää mitenkä sitä jemmaa kaappeihin tavaraa 'pahanpäivän varalle' eikä koskaan sitä pahaapäivää tule. Käynnissä on siis operaatio kaappien tyhjennys.

Firma nimittäin ei huoli muuttotavaroihin ruokatavaroita eikä nesteitä. Toisaalta hyväkin niin, sillä kontin kotimatka kestää arvion mukaan kolmisen viikkoa. Ja matkalla voi olla kuuma. Ja kylmä.

Nyt sitten olen leiponut (kaurakeksejä, mustikkapiirakkaa, korvapuusteja, kookospiirakkaa, siirappikakkua), kokannut (chili con carnea, linssikeittoa (paljon), sienikastiketta, soijakastiketta, porkkanakastiketta) ja keittänyt puuroja (riisi, ohra, hirssi, kaura). Näin muutamia luetellakseni. Loppu häämöttää, mutta niin häämöttää päivissäkin. Pelkään vaan että lopulta ruoka loppuu liian aikaisin. Sitten on mentävä kauppaan ja ostettava taas pussi pastaa, josta osa jää yli. Toisaalta, saapahan Irkkukin hyvät eväät kun ottaa meidät viimeiseksi yöksi hoteisiinsa.

Muista kaapeista inventaario on tehtynä, ainakin suunnilleen. Matkatavaroita ei ihan vielä voi pakata, sillä Appi Vaimokkeineen saapuu torstaina Poloa hakemaan. He viipyvät viikonlopun, jolloin tietysti tarvitsevat vielä vierashuonetta (jonne kasaisin matkatavarat valmiiksi).

Eilen mallattiin laukkuja autoon. Jii oli kovasti jo pakkaamassa. Tuskin tuo muuttamisesta mitään ymmärtää, mutta osaa kyllä sanoa toisen kotimme sijaitsevan Suumessa. Sinne mennään autolla ja matka on pitkä.

Matka tosiaan on pitkä - sain eilen varattua viimeiset hotellit ja lautan Tukholmasta Helsinkiin. Kotimatka kestää päivän vajaa kaksi viikkoa, se kulkee ensin läpi Ranskan pohjoiseen Cherbourghiin, josta Englannin kautta Tanskaan ja sieltä Ruotsin kautta Suomeen. Matkaan sisältyy kolme lauttamatkaa (3h, 19h ja 16h), karvan vajaat 4000 kilometriä (lauttakilometrit mukana) sekä 11 eri hotellia. Nyt odotan melkein enemmän matkaa kun määränpäätä!

Jos jotakuta jäi kiinostamaan viinitilanne: muutama laatikko menee samaa matkaa moottoripyörän kanssa, joten ihan tyhjin käsin ei kotiin palata ;)

voitto!

2011-08-08T12:14:00.006+02:00

Akka kaukaa Susikairasta antoi vinkin Kuisman pyydystämiseksi - ämpäriin herkkuja, lauta tikkaiksi ämpärin suulle. Unohdin, että kokeilimme sitäkin kikkaa ensimmäisen hiirihavainnon jälkeen. Joko meillä oli huonot herkut taikka viisas hiiri, sillä siihen ansaan se ei langennut.

Erinäisistä yrityksistä huolimatta Kuisma ei kiinnostunut aiemmin ostamastamme talosta. Ei vaikka asensimme talon aivan pesän viereen ja vaihtelimme herkkuja (suklaata, tuoretta leipää, kovaa leipää..). Pesä löytyi autotallin 'eteisestä', työkalulaatikon takana olevien putkien ulosmenoreijästä. Koko kaappi oli täynnä betonimurua ja styroksia.

Lähdimme ostamaan myrkkyä. Alunperinhän ei ollut tarkoitus Kuismaa ottaa hengiltä, mutta raja alkoi tulla vastaan. Kauppaan oli tullut samanlaisia taloja, minkä jo ostimme, mutta pienempää kokoa. Aiempi talo oli hiirille sekä rotille, tämä vain hiirille. Ostimme sen (4,5e) sekä paketin myrkkyä (5e). Kuisma saisi vielä yhden mahdollisuuden. Myrkystä kun ei tiedä, onko sitä syöty ja mistä raato löytyy (yök).
Myöhemmin tajusimme, että suurempi talo saattoi olla Kuismalle liian suuri - se on tainnut mahtua reiästä ulos, mentyään ensin sisään, sillä ensimmäisellä kerralla ovi oli aamulla kiinni. Kuisma nimittäin oli paljon kesyhiiriä pienempi.

Pikkuinen talo viritettiin pesän lähettyville, houkuttimeksi muro. Aamulla Kuisma oli talossaan, ovi kiinni ja puri vimmatusti kaltereita. Jii oli kovin vaikuttunut hiirestä. Kuten minäkin. Niin kovin pikkuinen ja suloinen suurine korvineen. Onneksi sitä ei tarvinnut tappaa. (tiedän, minusta tulisi surkea maatilanemäntä...)

Hanskat käteen, talo pussiin ja ulos. Matkalla joelle kissa tuli vastaan. Se pysähtyi katsomaan meitä ja nuoli huuliaan. Ei tarjoiltu aamupalaa sille, vaan päästettiin hiirulainen puun juurella, kaukana kissasta, ulos talostaan.

Kotona moppi käteen ja siivouspuuhiin. Pesän viereisestä kaapista löytyi omistajien laatikko (jossa lähinnä roskaa) täynnä hiirenkakkaa - se oli pirulainen syönyt lehdet ja joulupöytäliinan silpuksi.
Luulen vielä kuulevani rapinaa, mutta kakkaa ei ole ilmestynyt siivouksen jälkeen. Kuismalla ei tainnut olla liittolaisia.

kaikki ne tässä ovatkin hiiriä metsästämässä

2011-07-31T14:03:00.000+02:00

Kotihiiremme on ristitty Kuismaksi. Kuisma näyttäytyi yhtenä iltana Raaseporilaisten vierailun aikana. Olimme juuri lopettelemassa seurapeliä ja lähdössä nukkumaan. Päätimme kuitenkin koettaa onneamme.

Raivasimme sohvat ja sohvapöydän kauemmas, tyhjensimme laatikot laatikostosta. Aa otti fikkarin ja imurinvarren, toinen Raaseporilainen kameran ja minä sekä toinen Raaseporilainen ämpärit. Aa haroi imurinvarrella sohvan alle, jossa Kuisma oli, Raaseporilainen oli sohvan päässä ja minä vähän kauempana. Kuisma tuli, juoksi lipaston taa taikka takaisin sohvan alle.

M O N T A kertaa. Muutaman kerran oli ämpäri lähellä saada sen kiinni, mutta aina vaan oli pikkuruinen hiirulainen paljon nopeampi. Ja ovelampi. Ja vaikka kuinka yritimme sille kertoa, ettei aikomuksemme ole tappaa sitä, vain siirtää asunnon ulkopuolelle, se ei antautunut.

Meidän oli luovutettava ja lähdettävä nukkumaan yli tunnin reippailun jälkeen. Seuraavana päivänä ostimme häkin.

Illalla viritimme sen oikeaoppisesti ja jätimme syötiksi tuoretta leipää (aiemmin kokeilimme juustoa, mutta se ei kelvannut). Yöllä kuului BANG. Häkki oli kiinni, mutta ilman asukasta. Leipäkin oli paikallaan. Kuisma taisi yrittää leipää yläkautta.

Seuraavaksi yöksi Aa teki häkille katoksen, jotta leipään käsiksi pääsee vain yhtä tietä. Häkki pysyi leipineen koskemattomana. Kuisma katosi.

Eilen rapistelin jotain rottinkilaatikosta aamutuimaan. Ei näkynyt hiirenkakkaa missään, tosin laatikotkin olivat jo tyhjinä. Istuimme Jiin kanssa aamupala pöytään. Samassa keittiöstä juoksi pieni harmaa olio, hyppi kenkien yli eteisessä ja livahti oven ali autotalliin johtavaan tuulikaappiin.

Miten kummassa saa hiiren muuttamaan? Hyviä neuvoja vastaanotetaan. Ja älkää ehdottako kissaa.

call center india

2011-07-29T14:36:00.001+02:00

Sain vasta tietää, että yksi possuäideistä on kampaaja (yhdeltä ammatiltaan). Aika oli tälle aamulle ja ilman Jiitä. Lähdin ajoissa ajelemaan kaupungin pohjoispuolelle, noin puolen tunnin ajomatkan päähän. Kylä, jonka läpi olin menossa, oli suljettu läpiliikenteeltä tietöitten vuoksi. (Itseasiassa koko kylä on ollut enemmän ja vähemmän suljettuna koko täälläolo aikamme. Otin siis tietoisen 'riskin' yrittäessäni sitä kautta. Mutta kun se on vaan todella paljon nopeampi ja suorempi reitti...)

Matkalla kurkistin kukkaroon, joka ammotti tyhjyyttään. Oli siis mentävä automaatin kautta. Pysähdyin aika lähelle Kampaajan kotia, suuren marketin pihalla olevalle automaatille. Kortti sisään ja tunnusluvun näppäily. Code bon. Valitse summa. Paina vihreää. 'Automaatti ei ole käytössä, soita tähän numeroon'. Kortti oli sisällä eikä mikään nappi tehnyt mitään.

Soitin Kampaajalle ja hän kertoi samaisen automaatin nielaisseen hänen(kin) korttinsa aiemmin viikolla. Lupasi apua heille päästyäni.

Olen käynyt heillä kerran aiemmin. Sillä kerralla eksyin. Gps ei tunne (eikä googlemaps) osoitetta ja murphylakien mukaisesti myös tässä kylässä tehdään tietöitä, joita joutuu kiertoteillä kiertelemään. (Kiertotie on merkitty suurilla Deviation-kylteillä, muttei suinkaan jokaiseen risteykseen. Toisinaan siis kylteistä ei ole minkäänlaista apua vaan eksyttävät jopa enemmän.) Päädyin kiertämään ympyrää ja ajamaan kolmesti ulos kylästä. Luovutin ja soitin eksyneeni.

Kampaaja hyppäsi autoonsa ja haki minut. Kampaajan mies soitti automaatin antamaan numeroon. Puhelu ohjautui call centeriin Intiaan, jossa täti suostui vain kuolettamaan kortit. Kampaajan mies soitti pankkiin, josta Kampaajan kortti oli. He kertoivat seuraavaa: automaatti tyhjennetään (joskus?), kortti lähetetään Pariisiin ja Pariisista omaan konttoriin. Konttorista sitten otetaan yhteyttä kun kortti on noudettavissa. Minkäännäköistä arviota puhelinpalvelu ei osannut sanoa aikataulusta.

Minäkin siis soitin Nordeaan, jossa käskettiin kuolettamaan kortti (todella hyvää asiakaspalvelua muuten), joten näin tein ja tilasin uuden. Uusi kortti kestää reilun viikon valmistua. Me olemme täällä neljä viikkoa. En ota riskiä ehtiikö kortti ennen minua. Odottakoot Suomessa.

(koti)eläimiä

2011-07-19T09:06:00.000+02:00

Meillä on asustanut sekä sisällä että ulkona jos jonkinmoista eläintä.

Hämähäkkejä on ollut koko ajan jossain nurkassa (sellaisia paikallaan pysyviä) taikka kipitellyt seinillä (ne on kannettu ulos).

Etupihalla pesi viime keväänä lintuäiti aivan ulko-oven vieressä olevassa kukkaruukussa. Tänä vuonna pesä ei kelvannut, lieneekö syynä piilopaikan puute. En nimittäin laittanut kanervia talveksi niihin purkkeihin, kuten edellis vuonna.

Iltaisin takapihalla on lauma lepakoita. Sellaisia pikkuruisia ja kamalan nopeita.

Talvella jauhosäkistä löytyi yllätys - jauhomatoja. Ja vaikka juoksinkin samointein hakemaan purkkeja pusseille, löytyi purkistakin vielä käytäviä. Onneksi vain kerran.

Muurahaiset ovat saapuneet sankoin joukoin aina keväisin. Viime vuonna siirreltiin hedelmäkulhoa, sitä edellisenä vuonna leipäkoria, turvallisempaan paikkaan. Tänä vuonna muurahaiset ovat enimmäkseen pysytelleet ulkona.

Kaapeista ja niiden takusista, pimeistä paikoista löytyy niitä pikkuisia harmaanmustia öttiäisiä, mitä Suomessakin on. Jostain syystä pää lyö tyhjää nimen kohdalla...

Etupihaa on käyttänyt vessanaan musta, puolikashäntäinen kissa. Kun levitimme hiekkaan kissankarkotinta (haisi muuten kamalalle), kissa pysyi reilun vuoden poissa. Nyt se on palannut. Seinän puoleiseen päätyyn pihasta se käy tekemässä tarpeensa, portin puoleiseen päätyyn se käy päiväunille. Kuten eilen; Jii melkein ajoi sen yli 'fillalla' ennenkuin kissa liikahtikaan. (Jii halusi silittää kissaa, eikä vielä ymmärrä ettei silitys onnistu osumalla eturenkaalla siihen.)

Illalla sitten katsoimme Aan kanssa telkkaria, kun Aa nousi, haki taskulampun ja alkoi osoitella sohvien alle. Sanoin näkevänsä hiiren. No, roskiskaappiin oli ilmestynyt viime viikkoisen reissumme aikana mustia pötköjä, jotka tulkitsin ensin hiirenkakaksi, sitten (sillä eihän meillä mitään hiiriä voi olla) kukkien roskiksi (olin juuri ennen asian huomaamista heittänyt kuolleita kukkia roskiin, joiden heteet vai emit? olivat juurikin samannäköisiä).

No HIIRI se oli. Tarkemmin leipälaatikkoa tutkittuamme ja rapinan lähdettä etsittyämme, huomasimme näkkäreiden ja hapankorppujen reunojen olevan syödyt. Seuraavassa laatikossa oli avattu kanelikorppupussi, josta löytyi niitä papanoita.

Jatkoimme metsästystä tunnin (tulipahan laatikotkin siivottua), teimme ansan ja lähdimme nukkumaan. Ansa oli aamulla tyhjä ja herkkupalat koskematta. Se siis tarkoittaa, että hiiri kuitenkin pääsi siivousrytäkässä ulos omaan kotiinsa. Eikö? ;D

luolasta rotkoon

2011-07-16T14:51:00.000+02:00

Kun kuulin muutostamme Ranskaan, kävin heti kirjakaupassa tutkimassa valikoimaa. Päädyin ostamaan koko maan kattavan oppaan. Se on kulkenut mukana reissuissa (kun on muistettu ottaa) ja kohtuu paljon sitä olen kotonakin tutkinut. Moni kirjassa mainituista paikoista (ainakin tässä lähellä) on nähty, mutta jää moni näkemättäkin.

Kirjassa esitellään eripituisia ajeluita ja niistä löysinkin vinkin alkuviikon lomalle. Varasin hotellin kahdeksi yöksi kylästä nimeltä Mende, 200 kilometriä meiltä pohjoiseen. Maanantaina lähdimme matkaan.

Tiistaina teimme päivän ajelun Aven Armandin luolaan (löydetty 1897), josta palasimme takaisin hotellille Tarnin kanjonia pitkin (400-600m syvä, 53km pitkä).

Gorges du Tarn

Tarn joki

Grotte du Aven Armand

Kotiin palasimme keskiviikkona pienen mutkan kautta. Kylässä nimeltä Laguiole valmistetaan kuuluisia taittoveitsiä, joiden historia ylettyy aina 1800 luvulle saakka. Kuulemma kaikilta Aan työkavereilta ko. veitsi löytyy ja hän halusikin upean, käsintehdyn veitsen itselleen muistoksi täällä viettämästään ajasta. Pikkuruinen kaupunki, jonne ajoimme tuhansien lehmien ohi, täynnä hienoja veitsiä. Emme olleet kauan, sillä sää oli kylmähkö - plus 14 ja vesisade.

Illalla katselimme Bastillen päivän ilotulituksia omalta takapihaltamme.

viiniä, viiniä ja viiniä

2011-07-11T10:55:00.000+02:00

Viime viikon toimin suomalaisen perheen turistioppaana. Kutsuimme torstaina perheen meille syömään, jolloin korkkasimme viimeisen Pullon.

Pullo on ostettu kesällä 2009 ajaessamme Antibesiin yöksi. Ajelimme pienempiä teitä halki viinitarhojen ja -tilojen. Yhden tilan kyltti kiinnitti Aan huomion erikoisella muodollaan (viisikulmio). Perillä Antibesissä söimme illallista hiekkarannalla suomalaisten naapureidemme kanssa (jotka olivat häämatkallaan). Tilasimme pullon rosé-viiniä ja tarjoilija toi pöytään viisikulmio pullon. Viini oli todella hyvää, joten kotimatkalla pysähdyimme tilalle ostamaan viiniä. Ja koska harvoin saa ostaa vain pulloa, tälläkin kertaa piti ostaa koko laatikko.

Perjantaina menimme Montpellieriin suomalaisen perheen kanssa. Heinä ja elokuussa kun perjantaisin vietetään Les Estivales'ia, jossa keskustassa tarjolla on (18-24) ruokaa, herkkuja, juustoja, tavaroita, kirppis sekä tietenkin viiniä. Lasi ja kolme maistelulippua maksaa 4 euroa. Ja kun lapsiperhe menee paikalle jo vähän kuuden jälkeen ja lähtee vähän yhdeksän jälkeen, ei tarvitse juurikaan jonottaa ja parkkipaikkoja on tarjolla vaikka kuinka paljon. :)

Lauantaina viininmaistajaiset löytyivät paljon lähempää - Lattesista. Söimme illallisen ja lähdimme kävelemään satamaan. Lasi ja kolme maistelukertaa maksoi 3 euroa. Tosin tapahtuma oli hyvin paljon pienimuotoisempi, mutta tarjolla oli silti juustoja ja makkaroita sekä toistakymmentä viinitilaa. Ravintolat olivat auki ja todella hyvä, trumpeteilla ja saksofonilla varustettu bändi, soitti jammaavaa musiikkia.

Näinkin voi iltansa viettää. Ja kuten suomalaisen perheen isä totesi: 'On niin ihanan rentoa meininkiä.' Ei, kukaan ei ollut kännissä ja kyllä, lapsia oli melkein kaikilla mukana.

suunnittelua

2011-07-06T21:42:00.000+02:00

Olemme sopineet Irkun kanssa viettävämme kaksi viimeistä yötä heillä. Toistaiseksi (mitään ei ole vahvistettu kenenkään taholta) olemme palauttamassa avainta ja luovuttamassa kotimme maanantaina 28. elokuuta. Vuokraemäntämme on tulossa viikonloppuna jo Ranskaan ja haluaa muuttaa mahd. pian.

Perjantaiksi olemme toivoneet muuttomiehiä. Viikonloppu siis siivotaan ja sunnuntai iltana majottaudutaan Museolle. Ei haluta vielä aamulla siivota leivänmuruja ennen emännän saapumista. Hyvin todennäköisesti asioita täytyy vielä hoidella maanantaina, jolloin realistinen lähtöpäivä on tiistai 29.8.

Tein matkasuunnitelmasta kartan, missä yövytään ja koska ja mitä käydään katsomassa. Lähtöpisteen laitoin Museon eteen, en kodin eteen, sillä Museoltahan sitä lähdetään. Tuntui aika kummalliselta miettiä lähtöä niin konkreettisesti.

ODOTAN kotikotiin pääsyä, mutta..

ajoneuvot ja niiden kuljetus

2011-07-03T15:00:00.001+02:00

Ostimme auton vuoden vaihteessa (08/09).

Jii syntyi Suomessa, mutta jo 7 viikon ikäisenä matkustimme autolla takaisin Ranskaan. Mukanamme matkasi Aan moottoripyörällä ystävämme Yksikätinen.

Toisen auton ostimme keväällä 2010, puoli vuotta ennen alkuperäistä Suomeen muuttopäivää.

Meillä on siis kolme ajoneuvoa, jotka kaikki tulisi saada takaisin Suomeen enemmän tai vähemmän elo-syyskuun vaihteessa.

Yksikätinen oli halukas ajamaan moottoripyörän myös takaisin. MUTTA hänen työnsä eivät anna periksi kesälomalle.
Aa oli vähän mielissään, näin saisi itse ajaa pyöränsä kotiin. MUTTA pelkästään laiva- ja lentoliput tekivät yli 1000 euron laskun. Päälle tietysti bensat, hotellit, ruoat. Tutkittuaan internettiä ja soitettuaan muutaman puhelun, Aa löysi huomattavasti halvemman kuljetuksen pyörälleen: etelä Espanjansta ajetaan Suomeen kerran viikossa rekalla (?) ja koska reitti kulkee juurikin meidän ohi, ottavat moottoripyörän kyytiin 'lennossa'.

1/3 ajoneuvoista hoidettu

Ensiksi ostamamme auto, Polo, oli alunperin tarkoitus myydä täällä. MUTTA tarkempi tiedustelu ja tutkinta osoitti sen olevan arvokkaampi Suomessa. Täällä nimittäin käytetyille autoille on muutaman kerran vuodessa ilmestyvä lista, josta hinta selviää. Kunnolla ei ole väliä, kuten ei ajetuilla kilometreillä, ainoastaan vuosimallilla. Ja vaikka koskaan ei autokaupoilla voikaan rikastua, olisi järjetöntä myydä se täällä halvalla (liian) ja ostaa Suomessa toinen auto tilalle, kalliilla.

Appi otti auton ajamisen puheeksi jo muistaakseni viime vuonna. Eilen hän soitti ja kertoi varanneensa lennot elokuun loppupuolelle. He ovat viikonlopun yli meillä ja lähtevät ajamaan alkuviikosta hissukseen kohti Suomea.

2/3 ajoneuvoista hoidettu

Alusta saakka olemme olleet ajamassa täältä takaisin. Jiin ollessa vauva tulimme Helsingistä Travemundeen ja sieltä Sveitsin kautta Lattesiin. Haluaisin, jos mahdollista, välttää tätä reittiä, sillä sehän on nyt nähty + vaihtelu virkistää. Olen myös aina halunnut ajaa Tanskasta Ruotsiin Juutinraumansillan yli.
Pohdittuamme erinäisiä vaihtoehtoja (autojuna, lossi..), olemme päätyneet seuraavanlaiseen suunnitelmaan (mitään vielä varaamatta) :

Ajamme Ranskan halki Cherbourgiin (vietämme muutaman yön matkalla), jossa hyppäämme lauttaan, joka vie meidät Portsmouthiin Englantiin. Englannissa käymme ainakin katsomassa Stonehengeä ja ehkäpä ystäviämme, jatkamme kaakkoisrannalle Harwichiin ja hyppäämme laivaan, jonka toinen satama on Esbjerg Tanskassa. Sieltä sitten huristelemme sen pitkän sillan ja eteläisen Ruotsin läpi Tukholmaan, josta onkin hyvä ottaa turvallinen ruotsinlaiva Helsinkiin.

3/3 ajoneuvoista hoidettu

pyreneitten reissu

2011-06-28T14:31:00.000+02:00

Aloitimme siis reissun yöpymällä ensimmäisen yön Ranskan puolella, Tarbes nimisessä kaupungissa (oikeammin kaupungista muutama kilometri seuraavaan kylään). Hotelli paljastui chateau'ksi (=linna) ja oli oikein hurmaava mukavine omistajineen ja kauniine huoneineen.

Huom kuvat kannattaa klikata suuremmiksi..

Pihalta löytyi suuri aitaus, jossa oli kanoja, kukkoja, tipuja ja pupuja. Isäntä kehotti meitä menemään sisään ja haki pesästä munia aamiaiselle. Teki muuten suuren vaikutuksen Jiihin, sillä vieläkin puhuu niistä munista :) Tiluksilla asui myös kissa, joka halusi rapsutuksia sekä koira, joka halusi leikkiä. Ihana paikka, suosittelen lämpimästi, mikäli joku siellä
päin liikkuu!

Tässä vielä chateau d'Orleix

Perjantaina 18.6 jatkoimme matkaa kohti Espanjaa ja ystäviämme. Lounaalle pysähdyimme aivan Ranskan ja Espanjan rajalle Biarritziin. Kaunis paikka, mutta jollain tapaa 'liian siisti'. Mieleen tuli Monaco.

Kyllä vaan on Atlantti eri meri kuin Välimeri. Noh, onhan ensimmäinen ihan oikea valtameri :)

Perjantai illan vietimme ystäviemme luona. Lauantaina he veivät meidät kukkuloiden yli rannalle, Lekeitio nimiseen kylään. Söimme siellä lounaan ja välipalan ja katsoimme satojen miesten triathlon-kilpailua. (Ystävämme veli oli mukana kilpailussa.) Hulluntouhua katsoa kun miehet yrittävät juosta mereen kaikki samaa aikaa. Minulta olisi jäänyt kisa kesken jo siinä vaiheessa...
Illalla sitten ystäväni äiti sekä triathlon-veli vaimoineen tuli illalliselle kanssamme. Turhaa olin pelännyt, aika ei ollut syönyt ystävyyttämme ja jatkoimme siihen mihin viimeksi jäimme. Myös molempien perheet tuli tavattua viime reissulla (silloin 10 vuotta sitten), joten heitäkin oli mukava nähdä uudelleen.

Lekeition satamaa, jossa söimme lounasta.

Laskuveden aikana rantahiekka jatkui aina saareen saakka.

Nousuvesi taas hävitti rannan.

Puistot olivat täynnä kukkia ja niistä löytyi, jokaisesta, lapsille liukumäki ja keinut!

Sunnuntai aamuna jatkoimme matkaamme. Taas pysähdyimme lounaalle, tällä kertaa Pamplonan härkäjuoksu kaupunkiin.

Härkäjuoksu on heinäkuun alussa ja paikoitellen reittiä oli jo aidattu tulevaa varten.

Yön vietimme Jacan kaupungissa, josta jatkoimme taasen matkaa seuraavana päivänä. Lounaalle pysähdyimme omien eväitten kanssa jonnekin piknik-paikalle keskelle vuoria. Illaksi saavuimme Vielhaan, aivan Ranskan rajalla sijatsevaan vuoristokylään.

Pieni hotellimme Vielhassa, jossa yövyimme kahden yön verran. Tiistaina lähdimme ylös vuoristoon kävelemään...

Putous, jonka viertä kävelimme.

Kaukaa kuulimme kellon kalkatusta, lehmälauma. Oikein ystävällisiä eläimiä, vaikka Jii pelkäsikin kovin. Korkeutta 1400 m.

Tarkkasilmäiset löytävät kivenjuurelta perhosia (kuva siis suurenee klikkaamalla).

Kyllä kelpasi näissä maisemissa kävellä ja evästää!

Ennen paluutamme hotellille käväisimme vielä katsastamassa rajan - vasemmalla Ranska, oikealla Espanja.

Keskiviikkona matka taas jatkui. Nautimme vuorista vielä päivän ja ajoimme yöksi Andorraan.

Aika kiekuraista vai mitä?

Sain hyvin otettua kuvan, sillä meidät pysäytettiin tullissa. Virkailijanainen kysyi (kun puhuimme englantia hänelle), mitä Englannissa tarkoittaa kun valo on punainen? Teki mieli vastata, ettemme tiedä, emmehän ole englantilaisia. Mutta kävi ilmi, että ajoimme kaistaan, jossa oli punainen valo. Meistä kumpainenkaan ei valoa huomannut, vain että se oli pimeänä. Aa sitten 'kinasteli' asiasta virkailijan kanssa, he löivät tuopista (vai oliko se illallisesta) vetoa ja lähtivät katsomaan. Hymyillen tulivat takaisin ja virkailijanainen lupasi tarjota tuopin.

Yövyimme samassa hotellissa, missä edellisellä Andorran reissulla, ennen Jiin syntymää. Hotelli oli mahtava, hyvällä paikalla, todella hyvä palvelu ja
h e r k u l l i n e n aamiainen. Sitäkin suosittelen Andorrassa liikkujille, tosin sesonkiaikana se on aika kallis...

Torstaina alkoi kotimatka. Jätimme Vuorille hyvästit ja sukelsimme kirjaimellisesti pilviin. Onneksi kotona paistoi aurinko, sillä pilvessä lounasta syödessämme lämpötila tippui alle 15 asteen!

lopun alkua

2011-06-24T23:51:00.000+02:00

Palasimme kotiin eilen. Reissu meni hyvin ja oli rentouttava. Siitä enemmän kuvineen myöhemmin (muisti täynnä, kuvat ei sovi kamerasta pois).

Satuin tutkimaan kalenteria. Jäljellä on noin 10 viikkoa Ranskaa. Kymmenen viikkoa. Se on aika vähän.

Kotireittisuunnitelma on tehty. Mukaan otettavat sekä tänne jätettävät asiat, vaatteet, astiat, huonekalut yms on päätetty (ainakin noin suunnilleen). Ajoneuvojen kuljetus Suomeen on puoliksi sovittu (me ajamme isommalla autolla, Appi ajaa pienemmän auton ja moottoripyörän vie joko Aa ensi kuussa taikka Yksikätinen insinööriystävämme elokuussa). Ensi keskiviikkona on viimeinen possukerho.

Odotan innolla kotiinpääsyä. Saan elää taas omien tavaroitteni, huonekalujeni, ystävieni, kieleni, metsäni kanssa. Saan laittaa Jiille omanhuoneen (minkä vanhemmat tekevät toisinaan jo ennen syntymää :) ja pääsen nukkumaan omaan ihanaan sänkyyni. Voin ajatella lemmikin hankkimista (eläimet olivat kiellettyjen listalla tässä asunnossa) sekä astua kotipihalta aitoon metsään.

Samalla olo on hyvin haikea. Joudun jättämään kasan uusia, ihania ja tärkeitä ystäviä eri maahan. Tuntuu pahalta, ettei Jii hetkenpäästä muista ihmisistä taikka elämästä täällä mitään. Aurinko ei taatusti paistakaan jokaisena päivänä eikä sade ole kummastelun aihe tai syy jäädä sisään. En voi hypätä pyöränselkään ja polkaista hiekkarannalle. Tulen ikävöimään luomukauppaani, josta saan kaiken tarvittavan porkkanoista kynsilakanpoistoaineeseen ja HALVALLA. Ja joudun muistuttamaan itseäni, ettei kaikkia ajatuksia voi sanoa ääneen, sillä ihmiset ymmärtävät mitä puhun.

Ensi vuonna me olemme taas tutussa paikassa, Pirkkalassa, ihanien sukulaisten seurassa. Hyvää juhannusta teille ystävät!

huonosta aamusta hyvään päivään

2011-06-15T15:12:00.000+02:00

Heräsin aamulla päänsärkyyn, ties monetta aamua putkeen. Laitoin sarvikuonon (nenähuuhtelukannu, maailmanparas keksintö poskiontelopotilaalle!) odottamaan suihkusta tuloa ja painuin kuumaan suihkuun. Tulen suihkusta, oven takana seisoo Jii kädessään silmälasini ja sanoo 'ikki'. Ja näinhän ne olivat, rikki.

Hieno homma. Huomenna reissuun. Kuka korjaa vai korjaako kukaan? Ja kuinka paljon sekin lysti maksaa?

Sarvikuono helpotti päänsärkyä. Sitten optikolle.

Juu, ei näitä korjata voi sanoo tyttö. Mutta voidaan etsiä sinulle uudet kehykset johon lasit laitetaan. Etsittiin ja laitettiin. Tunnin päästä takaisin.

Sillä aikaa Jii kävi elämänsä toista kertaa parturissa, mies leikkasi tarkkaakin tarkemmin sekä koneella että saksin, puhalsi kuivaajalla eikä mistään olisi tiennyt asiakkaan olevan kaksi eikä kuusikymmentä, siis palvelusta. Palkaksi sai vielä tikkarin.

Takaisin laseja hakemaan. Hyvältä näyttää, entä se hinta? Ilmaiset. Mitäh? No kun sinulla on näissä se takuu. Niin mutta eihän se voi korvata lapsen katkaisemaa aisaa. Mutta kyllä vaan korvaa. Ja korvaa vielä huhtikuuhun 2012 saakka! Ajatella, tämä jos joku on palvelua! (Joo, tiedän, olen siitä jotain maksanut, mutta lasit maksoivat 320 euroa vakuutuksen sekä aurinkolaisien vahvuuksilla kanssa. Jotta ei voinut vakuutus kovin kallis olla.)

Niin hyvin pelastui päivä, että lähden aiemmista suunnnitelmista huolimatta possukerhoon. Sieltä tullessa kun saa jonottaa kotiin yli tunnin ja matkaa on kuitenkin vain 7 kilometriä, siksi toisinaan ei innosta lähteä...

Espanjaan hei!

2011-06-14T14:34:00.000+02:00

Ollessani vaihto-oppilaana Amerikassa 'muutama' vuosi sitten, ystävystyin espanjalaisen Onin'in kanssa. Teimme reissun Kanadaan yhdessä ja vietimme paljon aikaa omassa eurooppalaisessa seurassamme. Suomeen palattua kirjoittelimme muutaman kirjeen. Matkustin hänen luokseen pohjois Espanjaan ja hän tuli juhlimaan ensimmäisiä häitäni. Ja vaikka yhteydenpito on ollut vähäistä, olemme olleet toistemme mielissä.

Hän olisi tullut perheensä kanssa pääsiäiseksi meille, mutta Aa oli yövuorossa. Päätimme kuitenkin nähdä ennen kuin Suomeenpaluu koittaa, onhan välillämme vain kuutisensataa kilometriä!

Torstaina siis suuntaamme auton keulan kohti Espanjaa. Ihan yhtäsoittoa emme aja, vaan pysähdymme yöksi vielä Ranskan puolelle ja perjantaina kurkistamme millainen kaupunki on kuuluisa Biarritz. Viikonlopun vietämme siis Oninin sekä hänen miehensä (jonka minä tapasin jo vuonna 2002 ensimmäistä kertaa) ja heidän Jiin ikäisen tytön kanssa. Odotan innolla (vaikka vähän pelottaa, sillä hänen englantinsa on mennyt aika huonoksi...) näkemistämme!

Kotiin palaamme hissukseen pyreneitten vuoriston eteläpuolta. Toiveissa on päästä vähän kävelemäänkin vuoristoon, sillä sekä Espanjan että Ranskan puolella on monta kansallispuistoa huikaisevine näköaloineen.

Mukavaa matkaa siis tiedossa.

roomalaisista tähän päivään

2011-06-14T13:56:00.001+02:00

Saimme viettää ihanan viikon Äidin sekä Serkun kanssa. Saimme kauan kaivatun sateen heti heidän tultuaan. Toki se sotki hieman suunnitelmia, sillä täällä sade on harvinaista herkkua eikä mitään/mikään ole otettu huomioon sateen sattuessa (esim katokset, räystäät, katukaivot...) Mutta sadetta tosiaan oli odotettu - viimeksi täällä satoi maaliskuussa ollessamme Amerikassa. Autojenpesukielto oli ilmassa ja maastopaloja syttymässä.

Viikon aikana shoppailimme, vietimme Pimun kaksi-vuotisjuhlaa, söimme hyvin ja paljon, katselimme maisemia (he myös junan ikkunasta matkatessaan Ranskan halki) sekä nähtävyyksiä ja tietysti pistäydyimme Välimeren rannalla keräämässä kauniita kiviä ja simpukoita. Taisivat vieraat viihtyä myös Jiin hauskojen juttujen äärellä. (On se vaan ihme kuinka paljon muutamalla sanalla voi hauskuuttaa.)
Kun juna lähti, tuli Jiiltä itku - laukut olisi pitänyt saada takaisin meille :)

Sateen tauottua hetkeksi kipaisimme katsomassa haikaroita. Pikkuhaikarat olivat vielä pesässä.

Nimes'in roomalainen areena. Yksi 'must see' nähtävyyksistä, jonka näkemistä olemme lykänneet näin pitkään :)

Cafe au lait et croissant

Pont du Gard, roomalaisaikainen akvedukti (UNESCOn maailmanperintökohde). Meidän perhe oli siellä ehkä viidettä kertaa, mutta vasta nyt kävin katsomassa sillan tältäkin puolelta ja uittamassa varpaita.

Palasimme takaisin arkeen oikein romahduksella, sillä saimme kaikki kamalan räkätaudin kuumeen kera. Minä viimeisenä toipujana alan olla jaloillani, vain herätäkseni silmätulehdukseen. Jippijai. Onneksi sairastuminen hoitui kuitenkin pois alta, sillä torstaina suuntaamme Espanjaan.

kesäkuun sade

2011-06-01T14:02:00.000+02:00

Täällä on satanut helmikuun jälkeen kahdesti. Aurinko on paistanut kaikkina muina päivinä. Toisina jopa liian kuumasti.

Tänään on aurinko karannut kauas Suomeen ja jättänyt tilalle vesisateen ja kylmyyden (16 astetta). Juu, se on kylmä kun on ollut sukat jalassa viimeksi maaliskuussa lentokoneessa.

Kuinkas näin sattuikaan kun juuri mainostin Äidille ja Serkulle (jotka junassa köröttelevät meille juuri nyt) aurinkoista säätä ja lämpimiä rantakelejä.

Sunnuntaina poljimme toisen hääpäivämme kunniaksi rannalle jäätelölle. Pidämme aina juomatauon puolenvälin tienoilla (matkaa 9,5km) hevostallin kohdalla. Kuten nytkin. Matkaa jatkaessamme, Jii sanoi ensimmäisen lauseensa: 'babai hors' !

Takatullessamme yhdessä risteyksessä oli isä kahden poikansa kanssa. Toinen poika oli tiensivussa, toinen keskellä tietä, ilmeisesti kaatui, ja siirtyi siitä tiensyrjään isän riepottamana. Isä huusi kurkku suorana, kirosi, heitti repun selästään ja alkoi läpsiä lasta poskille. En nähnyt mitä oli tapahtunut, mutta tuskin mitään niin vakavaa, että aihetta lyömiseen oli.

Lopuksi. Aikamme patonkimaassa lähenee loppuaan. Tänään korkattiin kolmanneksi viimeinen kuukausi.

kesä ja kärpäset

2011-05-26T20:34:00.000+02:00

Meille on saapunut kesä. Koko viikon on ollut yli kolmekymmentä lämmintä. Yhtiön uima-allas on avattu, mutta me olemme vielä pysyneet kuivalla maalla. Takapihalle on puhallettu Jiin allas, ja se onkin päivittäisessä käytössä.

Kärpäset ovat muuttaneet sisätiloihin ja aiheuttivat ensin paniikkia pienimmässä ihmisessä. Nyt hän jo tomerasti sanoo 'hus kääpä' ja huitasee päälle.

Entinen joulupuumme, Jack-de-Palma muutti ennen joulua paremmille kasvumaille ja puun rungot jäivät lojumaan takapihalle. Rungot saivat seurakseen joulukuusenjalan (puupölli kahtia laitettuna ja reikä keskellä) joulun jälkeen. Koska Jii on niillä tykännyt pelata, emme ole vieneet niitä kompostiin. Jo pitkään on joulukuusenjalassa seisonut palmunrunko pystyssä. Mutta nyt se on saanut asukkaan, Riston. Risto on koppakuoriainen ja hämmentävän suuri sellainen. Risto pitää kovaa ääntä tullessaan/lähtiessään ja on remontoinut palmunrunkoon asunnon itselleen.

Vallihautamme on täynnä sorsia, suuria ja pieniä. Poikueeseen syntyy 10 poikasta, joista noin puolet selviytyy sorsiksi saakka. Yhtenä päivänä huomasimme viisi sorsanpoikasta piipittämässä ja etsimässä emoaan. Aa kutsui sorsat meidän pihan puolelle ja lupasi ruokaa. Illemmalla takapihalla istuessamme, yht'äkkiä pihan poikki juoksi sorsanpoikanen. Nappasimme sen ämpäriin ja siirsimme toiselle puolelle aitaa, veteen, todetaksemme sen olleen samoja sorsia, jotka Aa kutsui syömään. Se sai nimekseen Simo.

Simo kävi muutamana seuraavanakin päivänä veljineen (jäljellä yhteensä kolme), mutta nyt Simoa ei ole näkynyt. Harmaaraidallinen kissa tosin näkyi lipovan huuliaan...

Niin, ja pyörälenkillä käki kukkui.

ja taas juhlittiin

2011-05-21T21:36:00.000+02:00

Kaksi vuotta sitten tämä päivä oli helatorstai. Vietimme sen sairaalassa pikkuruisen ihmisenalun kanssa. Tänä vuonna, kuten viime vuonnakin, vietimme tämän päivän Port Arianen saaressa kera kakun ja ystävien.

Ensimmäinen lahja saapui matkalaukun mukana mummin tuomana.

Koska ensimmäinen sana jouluntienoilla oli pupu, kakun teema oli helppo keksiä. Ja sitten vaan porkkanaa kuppikakkuihinkin.

Nam sanoi hän.

Lahjaksi tuli keilapeli, jossa puupalloilla keilataan sammakkoja nurin. Kiva, sillä sanavarasto on juurikin karttunut sanalla sampakko.

Koko perhe juhli.

viisut

2011-05-20T14:20:00.000+02:00

Tokihan täälläkin taas vietettiin Euroviisuiltamia. Sattuupa niin, että ystävämme Cille on syntynyt tässä toukokuun loppupuolella ja samoin kuin viime vuonna, meidät oli kutsuttu Mas Tolosaniin, yhdistettyihin euroviisu-syntymäpäiväpileisiin.

Kiersimme kaupungilla yhden aamupäivän Cillen kanssa etsimässä sopivaa päällepantavaa. Oli muuten hyvin avartavaa tutkia sellaisia vaatteita, jotka yleensä jättää katsomatta. Minä halusin jotain halpaa ja ehkä jotain mitä saattaisi voida pitää uudelleenkin.

Jotain löytyi sekä minulle että Cillelle että vielä Aallekin!

Anoppi sattui saapumaan täydellisesti perjaintaina ja halusi jäädä Jiin kanssa lauantai iltana kotiin, joten olimme valmiina juhlimaan ihan kahden.

Saavuimme paikalle viimeisinä ja tulomme kirvoitti raivoisat aplodit. Juhlijoita ei ollut montaa, silti edustettuina olivat Suomi, Ranska, Norja, UK sekä Yhdysvallat, lisäksi pukeutuneina paikalta löytyi Venäjä, Saksa, Ruotsi sekä joku Itä-Euroopan maa.

Cille oli tulostanut kaikille oman äänestyslipukkeen, johon pisteytettiin laulu, esitys, asu ja tunnelma. Meidän viisumme voitti Moldova. Jokainen myös nosti hatusta esiin maan, jota tuli, omista tunnelmista huolimatta, kannustaa voittoon. Koska Braij nosti Azerbaijanin, hän sai palkinnoksi 'hyvästä kannustuksesta' yön Mas Tolosanissa sekä pullon shampanjaa.

Aa edusti Saksaa. Saapuessamme naamassa oli kiinni viikset, mutta ne hukkuivat juhlahumussa.

Äänestyslipuke tulostettuna BBC:n sivuilta.

Melkein jokainen maa sai oman cupcakensa. Arvatkaa söinkö Suomen?

Kisakatsomo

Ruotsalainen sitruuna sekä sankari.

Älyttömän hyvät pileet ihan autoilevankin näkökulmasta! Ensi vuoden lentoliput Mas Tolosanin euroviisukatselmuksiin on jo melkein varattu.

äitienpäiväkukkia

2011-05-08T21:34:00.000+02:00

Kävelin eilen Jiin kanssa oman kylän keskustaan kukkakauppaan. Tarkoituksena oli ostaa kimppu tanskalaisille naapureille vietäväksi. Mielestäni sopivaa kimppua ei löytynyt, joten pyysin myyjää kasaamaan irtokukista noin 15 euron kimpun. Täti teki työtä käskettyä ja alkoi otella maljakoista toinen toistaan suurempia ja näyttävämpiä kukkia kimppuun. Jossain välissä mietin rimpsun 'sänk, kääns, sänkant' (viisi, viisitoista, viisikymmentä) uudelleen ja kylmähiki alkoi kohota otsalle - olin pyytänyt noin viidenkymmenen euron kimppua. Ja koska kielitaitoni (eikä ylpeyteni) riittänyt perumaan tilausta, sanoin kesken teon kimpun olevan hyvä niin. Pysäytin noin puoliväliin.

Kimppu oli todella hieno ja älyttömän suuri, selvästi liian pramea tuntemattomille naapureille vietäväksi. Aikansa raksutettuaan keksin täydellisen paikan suurelle kimpulle. Irkku kun vihdoin sai vauvan (poika) perjantaina! Kävelin siis museolle, jossa tapasin pienen isosiskon mummonsa kanssa ja sain annettua kukat hyvillä mielin. Sairaalaan kun en niitä olisi kuitenkaan vienyt.

Takatullessa kävelin toisen kukkakaupan ohitse ja ostin sieltä pienemmän ja vaatimattomamman, mutta paljon kauniimman ja halvemman kimpun naapureille vietäväksi.

Kotona päätin leipoa raparperipiirakan tälle päivälle valmiiksi. (Aa kun on viikonlopun töissä, äitienpäivän vietto jäi välistä.) Kimpun nähtyään Aa oli sitä mieltä, että se oli liian virallinen ja hieno vietävä, piirakka sen sijaan olisi täydellinen vieminen. Tarjoutuipa ostamaan kukat minulta ja antamaan ne takaisin äitienpäiväksi ;) Piirakka siis vaihtoi syöjiään.

Äitienpäivää vietimme Jiin kanssa rannalla Cillen ja Vinskin sekä Raakkelin ja Aleksin kanssa lounasta syöden. Ja parasta tässä päivässä oli pikkuriikkisen pojan näkeminen - pääsin siis etuoikeutettuna ystävänä katsomaan Irkun vauvaa sairaalaan. (Olinpa iloinen että päätin synnyttää pienessä Tammisaaren sairaalassa enkä suuressa ranskalaisessa sairaalassa.)

Tiesittekö muuten, että äitienpäivä on tänään ollut Suomen lisäksi myös Amerikassa ja Sveitsissä?

naapurit

2011-05-05T21:08:00.000+02:00

Sunnuntaina vappubrunssin jälkeen tapasimme iltalenkillä tanskalaiset naapurimme.
Eilen postilaatikkoon oli tipahtanut viesti tapaamiltamme naapureilta. He kutsuivat meidät viikonloppuna kylään kahville/teelle/aperitiiville sekä juttelemaan.Tokihan me menemme!

Ranskassa on hyvin yleistä kyläillä juurikin aperitiivin merkeissä - jotain syötävää, ihan mitä tahansa mansikoista oliiveihin on silloin tarjolla juoman kera (viini). On soveliasta viipyä vain hetki, tunnin verran.

Saas nähdä kuinka pohjoismaalaiset kyläilevät vain hetken. Ainakin irlantilais-sveitsiläisten kanssa tunti venyy aina useampaan.

ps. Irkku edelleen suurena. Museonjohtajan äiti on tullut Sveitsistä päivystämään, joten minä saan taas nukkua öisin :)

haaste

2011-05-02T15:12:00.001+02:00

Tiijjalta oli tullut kuvahaaste jo kauan sitten, mutta vasta nyt kävin sen noutamassa mukaani. Säännöt menevät näin:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi.

2. Avaa neljäs kuva kansiossa ja julkaise se blogissasi.

3. Selitä kuva.

4. Haasta neljä blogia tekemään sama.

Minä kuitenkin hieman muovaan sääntöjä ja avaan neljännen Ranskan kansion. Hetki.

Kuva on otettu joulukuussa 2009 kävelyreissulta täältä Lattes'ista. Kuvan on ottanut Aa ja on ensimmäinen 'kuvasarjasta', jossa on kuvattu vasemmalla olevaa muuria tai siinä kasvavaa köynöstä.

Enpäs haastakaan ketään, kuka vaan saa tarttua tilaisuuteen, mutta ilmoittautua täytyy, jotta tiedän tulla teidänkin kuvia katselemaan!

ystäväni tuttavani

2011-05-02T14:50:00.000+02:00

Vappupäivän brunssilla oli tarjolla simaa, munkkeja, suklaakakkua, karjalanpiirakoita, munavoita, poropiirakkaa, ruisleipää, juustosalaattia, perunasalaattia sekä liitulakuja. Koristeina ilmapalloja, serpenttiiniä sekä silkkipaperikukkaköynöksiä. Vieraina Irkku, Museonjohtaja ja Pimu sekä Cille ja Vinski.

Iltakävelyllä tapasimme naapurimme, jotka esittäytyivät tanskalaisiksi. Juttelimme hetken niitänäitä. Rouva kyseli kesäsuunnitelmistamme ja kertoi heidän poikansa tulevan perheensä kanssa heinäkuussa. Pojan perheessä on vähän Jiitä nuorempi poika ja rouva pyysikin Jiitä leikkikaveriksi pienelle pojalle. No tokihan mennään.

Tänään aamupäivällä munkille ja simalle poikkesi pilates-Liisa lastensa kanssa. Tyttö on viisi ja poika kolme. He viipyivät puolisen tuntia ja vaikka asuntomme ei näyttänytkään pyörremyrskyn pyyhkäisemältä (kuten vapun kolme kaksi vuotiaan jälkeen), oli kolmevuotias ehtinyt rikkoa ämpärin, pyöränpumpun sekä heittää tuhkakuppina toimineen olutpullon aidan yli veteen (josta sitä ei pois saa). Lisäksi ulkoleluja löytyi sisältä ja sisäleluja ulkoa.

Irkku odottaa viimeisillään toista lasta. Minä olen hälytysvalmiudessa, sillä olen lupautunut Pimun hoitajaksi synnytyksen ajaksi. Eilen jo vähän varoiteltiin, mutta toistaiseksi on ollut hiljaista. Aa lähti iltavuoroon, joten niinköhän käy että saan hoidettavaksi illaksi kaksi lasta...
(Esitin kyllä toiveen Irkulle syntymäpäivälahjasta, huomenna saisi vauva syntyä!)

viikon varrelta

2011-04-28T13:48:00.000+02:00

Niin se meni pääsiäinenkin. Nyt sitten odotellaan vappua. Vappupäiväksi kutsuimme Irkun sekä Cillen perheineen brunssille. Nyt keittiössä onkin riisipuuro valmiina karjalanpiirakoihin, autotallissa sima käymässä sekä munkkiöljy ostettuna. Eilen haettiin serpenttiiniä ja ilmapalloja, joten eiköhän niillä karnevaalitunnelmaan päästä :)

Viikossa on taas tapahtunut vaikka sun mitä, yhdestä sateisesta sisäpäivästä huolimatta:

Rannalla tarkenee jo hyvin leikkiä. Vesi tosin on tottumattomalle avantouimarille(kin) vielä liian kylmää.

Possukerhon kanssa etsittiin pääsiäismunia keskiviikkona ennen pääsiäistä.

Sunnuntaina ajoimme muutaman kymmenen kilometrin päähän Sommiers'iin. Siellä oli keskiaikaismarkkinat kulkueineen.

Lelukaupan kuvastosta löytyi yllättävä peli. Pakkohan se oli ostaa. Kesällä (ehkä jo Jiin syntymäpäivänä) pidetään Mölkky-turnaus, jonka voittaja kyseisen pelin voittaa itselleen. Tosin peli siirtyy uudelle omistajalleen vasta elokuun lopussa :)

pääsiäistunnelmissa

2011-04-20T14:15:00.000+02:00

Palmusunnuntaina saimme kutsun Museolle pääsiäismunien maalaukseen. Irkku oli pohjamaalannut ruskeat munat valkoisiksi (valkoisia ei löytynyt mistään) ja Museonjohtaja oli tuonut Museolta pienen pöydän pihalla, jonka ympärille Jii, Pimu, Finli ja Liila kerääntyivät täpinöissään. Finli isona poikana (3v) näytti pienille (2v) mallia. Kaikilla oli kivaa, maalia löytyi munien lisäksi vähän otsasta sekä pöydältä ja maalauseväinä söimme korvapuusteja ja rosé viiniä.

Tänään tapaamme possukerholaiset suuren suuressa puistossa. Ohjelmassa jo perinteinen (joka missattiin viime vuonna Suomenreissun takia) easter egg hunt. Lapset, ainakin isot, etsivät munia puistosta ja kun munat on löydetty, istumme filteille ja mutustamme suklaata. Kuullostaa aika kivalta. Ja ilmakin on suotuisa - asteita ripauksen vajaa 20 ja aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta (vähän tuulee, mutta sehän on vain vilvoittavaa).

marjat

2011-04-16T20:34:00.000+02:00

Ostan aika usein pakastemarjoja, ihan jo siitäkin syystä, ettei tuoreita ole tarjolla. Mansikoita on mansikka-aikaan (nyt) eikä pakasteena ollenkaan. Mustikoita on mustikka-aikaan (toukokuussa), ja toisinaan muuloinkin. Mutta ne on niitä pensasmustikoita, joilla ei ole oikeiden mustikoiden kanssa muuta yhteistä kuin nimi. Vadelmia ja herukoita saa ympäri vuoden, sikakalliiseen hintaan.

Pakastemarjoja siis. Mustikoita, vadelmia sekä toisinaan 'punaiset marjat' sekoitusta. Toisinaan käyn pakastekaupassa, toisinaan ostan ne 'oman' kaupan pakastealtaasta. Kuten viime viikollakin. Ihmetys oli melkoinen, kun käteeni osui tämä:

raitapaitainen mies ja film noir

2011-04-13T21:34:00.001+02:00

Nyt on koettu suomalainen elokuva ranskalaisessa elokuvateatterissa. Sehän oli vallan mielenkiintoista. (Kyseessä siis Paha perhe = Tout les chats sont gris)

Kävin tuntia ennen ostamassa lipun, kun satuin siihen aikaan kaupunkiin saapumaan. Tiskillä notkui raitapaitainen mies. Tarkistin lipunmyyjältä (ranskaksi) että elokuva on varmasti VO, siis ihan varmasti. Oli ja miltei hypin riemusta. Raitapaitainen mies ihmetteli riemuani, jolloin tietysti mainitsin olevani suomalainen. Siitä innostuneena raitapaitainen mies alkoi kertoa jostain toisesta suomalaisesta elokuvasta jonka oli nähnyt ja joka oli kamalan hyvä. Ei muistanut nimeä. Juu juu, nyökyttelin ja jatkoin matkaani.

Saavuttuani takaisin teatterille ja annettuani lipun lipuntarkastajalle, sama raitapaitainen mies nousi kanssani liukuportaita ja tuli samaan saliin. Naureskelimme kun olimme ainoat katsojat. Raitapaitainen mies arveli sen johtuvan elokuvan genrestä; film noir. Minä taasen alkuperä maasta. Salissa mies kertoi taas suomalaisesta elokuvasta jonka oli nähnyt, joka oli hirveän hyvä ja jonka nimeä ei muistanut. Menin eri riville istumaan. Saliin tuli vielä neljä muuta katsojaa.

Elokuvan jälkeen annoin raitapaitaisen miehen mennä ennenkun nousin lähteäkseni. Päästyäni takaisin teatterin aulaan, raitapaitainen mies seisoi ovella yhden naiskatsojan kanssa, selvästi osottaen minua. Kysyi sitten mitä pidin. Tjaa, ihan ok minusta. Raitapaitaisen miehen sekä naisen mielestä elokuva oli todella hyvä. Sitten raitapaitainen mies alkoi kertoa kolmatta kertaa toisesta suomalaisesta elokuvasta jonka oli nähnyt, joka oli älyttömän hyvä ja jonka nimeä ei muistanut. Minä nyökyttelin ja mietin miten lähteä. Ovi aukesi jälleen ja loput kolme katsojaa tulivat. Raitapaitainen mies kehui heillekin elokuvaa (siis juuri nähtyä) ja kertoi minun olevan suomalainen. Eräs naisista halusi kuulla, oliko elokuva mielestäni kovin realistinen ja suomalainen. Oli mielestäni, masentava, kuten moni muukin kanssasisarensa. Hymyilin taas kauniisti, toivotin hyvät illanjatkot ja lähdin kotiin.

Luullakseni kukaan ei huomannut, etten ihan ymmärtänyt mitä he puhuivat :)

paluu reissuun

2011-04-08T14:18:00.000+02:00

Yleisön pyynnöstä saatte vielä muutaman kuvan viimekuiselta Floridan matkalta.

Talon autotallista löytyi biljardipöytä. Pelin kulkua helpotti pallopoika, joka kävi pudottamassa kaikki pallot, joihin ylettyi, pusseihin.

Magic Kingdom'ista sai mukaansa ensikertalaisen tunnuksen.

Villinä kasvava appelssiinipuu.

Pine Island'illa kohtasimme pellolla olevan autonäyttelyn. Autoja oli moneenlähtöön, mutta tämä oli ehdottomasti hienoin sekä vanhin.

Kaikki, jotka ovat joskus nähneet ohjelman 'Miami Ink', tunnistavat paikan. Olisin mennyt asiakkaaksi, jos studio olisi ollut auki ohi kävellessämme. Kyseessä siis tatuointistudio.

elokuvia suomesta

2011-04-07T20:40:00.000+02:00

No nyt alkaa olla maailmankirjat sekaisin ihan olan takaa. Avasin tämän viikon La Gazetten* ja tarkastelin elokuvatarjontaa. Jostain syystä silmiini osui elokuva nimeltään Tous les chats sont gris, valmistumisvuosi 2010, alkuperämaa Suomi. Sitten pitikin hieraista silmiä uudemman kerran - Version Original. Meitsi menee siis elokuviin, kuuntelemaan suomea!

Kyseessä on siis Ville Virtasen tähdittämä elokuva Paha perhe. On muuten ihan sama onko elokuva hyvä taikka ei. Menen silti.

Ihmeellistä tässä on alkuperäiskielen lisäksi se, että kyseessä on ainakin kolmas suomalainen elokuva Montpellierin elokuvateattereissa tänä vuonna. Ensimmäinenhän oli Napapiirin sankarit, jota täällä esitettiin ainoastaan dubattuna versiona. Toisena toissa viikolla näytetty Muumi-elokuva, myös dubattuna. Ja nyt tämä. Mahtavaa.

* kyseessä on 1 euron maksava sanomalehti, joka ilmestyy torstaisin. Lehdessä on muutamien paikallisuutisten lisäksi viikon tapahtumat kuten messut, torit, konsertit, teatterit, clubbaukset ym. Ja vaikkei kaikesta aina ymmärräkään, eurolla sen kyllä ostaa mieluusti.

kevätkuvia

2011-04-02T14:41:00.001+02:00

Toisin kuin pelkäsin, omenapuut eivät olleetkaan kukkineet loman aikana. Tässä naapurin puu täydessä kukassa ja levittämässä ihanaa tuoksua.

Harmaata on, aurinko kun katosi. Eilen tosin oli jo ihan Suomen kesäpäivä, hyvin tarkeni pitkissä housuissa ja ohuessa paidassa. Innoitti nyppimään rikkaruohoja.

Tuo 'joen'varsi, vallihauta sattui valmistumaan lomamme aikana. Poissa olivat kaivurit ja miehet, tilalla vesi. Siistin näköinen tuli. Nyt odotamme sorsien paluumuuttoa ja vauvasorsia.

huhtikuuko jo?

2011-04-02T14:10:00.000+02:00

Voi kamala, miten on tännekin kirjoittaminen jäänyt, anteeksi. Mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut eikä olla tehty. Ollaan vaan hypätty takaisin lomanjälkeiseen arkeen. Ollaan tavattu ystäviä ja nautittu keväästä ja sen suomasta lämmöstä.

Olen päässyt kahteenkin kertaan ihan itsekseni lounastamaan naisporukassa.
Viime sunnuntaina kun vietettiin kymmenen naisen voimin 'baby shower'ia kolmelle odottavalle naiselle. Ohjelmassa oli ruokaa ja nimien nostoa hatusta. Jotenkin kaikki arvasivat minun keksimäni nimet, kummallista ;)
Sekä torstaina, jolloin sain viettää ihanan keskipäivän kahden täällä tärkeimmiksi tulleiden ystävieni kanssa.

Iltaisin mieleen hiipii muutto, matka Suomeen, juhlat, joita olen ajatellut vietettävän ennen lähtöä... Yleensä paluu takaisin kotiin. En haluaisi vielä ajatella elokuuta, vaan elää ja nauttia tästä viimeisestä keväästä ja kesästä. Ja samalla en haluaisi muuta tehdäkään kun miettiä tulevaa.

Onneksi saamme vielä vieraita Suomesta, toisia jotka ovat olleet jo monesti (kuten Äiti ja Anoppi) sekä toisia, jotka tulevat tänne ensimmäistä kertaa (Serkku). Koska he varmasti nauttivat täällä olosta, pelkästään jo Jiin näkemisestä sekä auringosta, minäkin varmasti nautin heidän kanssaan. Siispä keskityn heidän tulonsa odottamiseen ensin.

Tai aloitanpa siitä, että odotan aurinkoa tämän pilvisen päivän jälkeen.

kuvakavalkaadia osa 2

2011-03-23T22:13:00.000+01:00

Kymmenen päivää talolla ja matkamme jatkui etelään. Ensimmäinen pysäkki oli Naples, jossa kävimme mm veneajelulla, johonka sisältyi ajelua rikkaiden asuntoalueella (vähän turha ja vähän ärsyttävä - 'tuossa talossa asuu se ja se ja talo on maksanut

1 8 m i l j o o n a a d o l l a r i a' ja sitten kanssamatkustajat huokailevat 'uuh' ja 'aah') sekä delffiinejä (joita oli kiva nähdä) sekä katsoimme auringon laskevan Meksikon lahteen.

Hauska homma sattui veneajelua odotellessa. Olimme kahdeltatoista buukanneet itsemme kahden lähdölle ja kävimme rauhassa lounaalla satamassa odotellessa. Siirryimme laiturille hyvissä ajoin ja ihmettelimme, kun venettä ei näy, eikä muita matkustajiakaan. Kymmenen minuuttia yli kahden saapui luoksemme liput myynyt täti, joka kertoi meidän myöhästyneen kahden veneestä, sillä kello oli kolme. Kävi ilmi, että koko maa on siirtynyt edellisenä yönä kesäaikaan, josta meillä ei ollut pienintäkään aavistusta. Onneksi liput kelpasivat neljän veneeseen.

Pelikaaneja uiskenteli ja lenteli joka puolella

Aurinko laski ja ihmiset taputtivat kun se oli painunut mereen

Naplesista matkamme jatkui Miccosukee-intiaanikylän ohi, jossa pysähdyimme kurkistamaan alligaattoriesitystä, museota sekä söimme intiaaniravintolassa.

Pikkuinen villisian poikanen

Ilman toteemipaalua en olisi uskonut intiaanikylässä olevanikaan ;)

Seuraavat kaksi yötä vietimme Miami Beachin South Beachilla, josta teimme Aan ja Jiin kanssa päiväretken tapaamaan entistä opettajaani. Perillä yksi opettaja olikin vaihtunut kahdeksi, sillä hän kenen luonaan Denise lomaili miehensä kanssa, sattui myös olemaan entinen opettajani. Ehdottomasti reissun kohokohta tuo tapaaminen.

South Beach illalla

Ja päivänvalossa

Viimeiset kaksi yötä vietimme Florida City'ssä. Matkalla sinne ajoimme kohti Key West'iä, mutta matkan ollessa liian pitkä (tiesimme sen kyllä), käännyimme puolilta välin takaisin päin. Viimeisen kokonaisen päivän tallustelimme Aan ja Jiin kanssa Evergladesin kansallispuistossa muutaman lyhyen 'boardwalkin'.

Key Largossa pysähdyimme syömään älyttömän hyvään kalaravintolaan, jossa jälkiruoaksi söimme tietenkin Key Lime Pie't.

Puita verhosi hieman naavan tapainen höttö, ihan oma kasvinsa (en yhtään muista mikä :)

Alligaattoreita (vaiko krokotiilejä) vilisi sekä vedessä että maalla. Alempi siis paistatteli kävelytiellä eikä ollut ihmisistä moksiskaan, minä kyllä menin kiltisti toista laitaa... Nämä siis Everglades'issä, vaikka kyllä niitä oli matkallakin ojat pullollaan.

Yhden boarwalkin nimi oli 'Gumbo Limbo' ja tässä reitille nimensä antanut puu - Gumbo Limbo Tree alias Travellers Tree

kuvakavalkaadia osa 1

2011-03-21T21:44:00.001+01:00

Kotona onnellisesti. Jetlaagista toivuttu, ainakin luultavasti. Kaikki tavarat tulivat perille, tosin yksi kolmesta laukusta on rikki, joten selvityksittä ei päästy. Kotona kaikki kunnossa.

Mutta mennäänpä pitemmittä puheitta kuviin, joita ilmeisesti on jo odoteltukin;

Tässä talossa vietimme loman ensimmäiset 10 päivää. Sisällä kolme makuuhuonetta, keittiö, olohuone, työhuone, autotalli, kaksi vessaa sekä uima-allas

Kurkia talon takana olevalla suurella nurmikentällä. Päästivät minut hyvin lähelle ja vasta Jiin juostessa alkoivat pitää meteliä ja tanssahtelemaan uhkaavasti.

Ensimmäinen teemapuisto oli Disneyn Magic Kingdom

Tämän elävämpää Mikkiä emme tavanneet

Kävimme 'ristelemässä' siipirataslaivalla (Disneyllä edelleen)

Seuraava teemapuisto oli Universal Studiot. Siellä vietimme päivän kahden Aan kanssa. Ensimmäisenä vastassa olivat Simpsonit.

Blues brothers esiintyi Studioilla

Minun reissuni kohokohta Hogward

Kolmantena sekä viimeisenä teemapuistona vierailimme Sea Worldissä, jossa tapasimme kaikkia mereneläviä, kuten tämän merileijonan

Jii tekee tuttavuutta kalaan. Oppi muuten tässä kohtaa uuden sanan -hhhai

Puistossa sai käydä katsomassa erilaisia esityksiä, Ameriikan tyyliin. Tässä pääosassa merileijonat sekä mursu.

Viimeinen Villalta tehty retki suuntautui Kennedy Space Centeriin, jälleen kahden Aan kanssa.

Yhtään alligaattoria ei kyllä näkynyt..

Ihkaoikeita raketteja

Naplesista etelään

2011-03-13T03:59:00.001+01:00

No niin, Orlando ja lähiseutu on jätetty taakse ja aloitettu viikon mittainen matkalaukkuelämä.

Kokemuslaukussa on lisää shoppailua, Kennedyn avaruuskeskusta raketteineen, Daytona beach'ia moottoripyörineen, luontoa (kilpikonna,vyötiäinen, opossumi, kurkia, ibiksiä, albatrosseja sekä delffiinejä nähtynä) sekä aamiaisia, lounaita ja päivällisiä Amerikan tyyliin.

Tänään saavuimme tänne Floridan länsirannalle Naplesiin kahdeksi yöksi. Maanantaina matka jatkuu Miami beachille, josta teemme päivän reissun pohjoisemmas tapaamaan mrs Skillings'iä (se entinen opettajani) Aan ja Jiin kanssa. Keskiviikkona siirrymme jälleen,Florida city'in, viimeisiksi öiksi. Ja perjantaina kotiin.

Lomaterveisiä

2011-03-07T02:42:00.001+01:00

Lennot (1h25min ja 9h45min) menivät hienosti kaikkien osalta. Väsyneinä ajoimme hotelliin Stuartin kylään, josta seuraavana päivänä jatkoimme tänne Villalle. Majapaikkamme vielä viikon on siis mukava neljä huonetta, keittiö, olohuone sekä uima-allas Clearmontin kylässä.

Mikkimaahan, Sea worldiin sekä Universal studioille on puolen tunnin ajomatka viivasuoraa tietä. Mikkimaassa kävimme ensin - parkkipaikalta oli kuljetus portille, josta hyppäsimme lauttaan ja saavuimme Magic Kingdomiin. Ja koska Jii oli mukana, jäi vitkuttimet väliin ja keskityimme ihmetelyyn.

Universal studioille pääsimme Aan kanssa kahden. Söimme rauhassa maailman suurimmassa Hard rock cafessa ja kävimme mm tappajahai ajelulla sekä upouudessa Harry Potter maassa (mahtava paikka!)

Eilen menimme porukalla Sea worldiin ja näimme pingviinejä, krokotiilejä, kilpikonnia, merinorsuja ja -leijonia sekä monenmoisia kaloja. Kävimme katsomassa delffinishown, jossa ei jäänyt epäselväksi missä maassa ollaan, sen verran oli suurta, mahtavaa ja sokerista.

Sitten on tietysti soppailtu ja SYÖTY paljon. Säät ovat suosineet auringolla ja lämmöllä. Monta paikkaa on vielä näkemättä, mutta onneksi on vielä päiviäkin jäljellä.

Ps Kuvia vasta kun olemme taas kotona.

ans kattoo

2011-02-27T20:00:00.000+01:00

Kuumeesta ja sairaudesta muistuttaa enää köhä ja valuva nokka. Muuten taas uutta ehompana ja tarmokkaampana matkaan.

Nyt olisi pakkausten vuoro, mutta yritän pysytellä kaukana yläkerrasta ja hermostuksista. Meilläkun on Aan kanssa eri tyyli pakata, niin toisinaan toisen on annettava periksi ja pysyttävä taka-alalla. Tällä kertaa tosin molemmilla on oma laukkunsa, että ehkä se sopukin säilyy paremmin.

Aamulla siis lähdetään, Pariisin kautta ja kamalan pitkän ajan päästä olemme perillä. Ensimmäisen yön olemme hotellissa, puolivälissä Miamista Orlandoon. Suurimman osan aikaa vietämme Orlandossa vuokraamassamme Villassa, josta teemme reissuja huvituksiin (Mikkimaa, Universal Studiot, Kennedyn avaruuskeskus ja Daytona Bike Week ainakin). Viimeinen viikko on vielä avointa, mutta haluja olisi Evergladesin kansallispuistoon, Key Westiin sekä Miamiin. Mutta ans kattoo.

Kuulin juuri, että entinen opettajani Mrs. S Westbrook High Schoolista Mainen osavaltiosta on tulossa Floridaan samaa aikaa kanssamme. Mrs. S on ainoa kenen kanssa olemme olleet yhteydessä vaihto-oppilas vuodestani alkaen (eli 14 vuotta). Voitte siis arvata kuinka paljon toivon saavani hänet nähdä. Mutta ans kattoo senkin suhteen, sillä yhteisiä päiviä on vain muutama ja toistaiseksi olemme suunnitelleet olevamme aika kaukana heidän majapaikastaan. Nyt siis peukut pystyyn!

Ja ans kattoo jos vaikka saisin kuulumisia laiteltua kesken matkan. Voikaa hyvin!

kuume

2011-02-24T12:52:00.000+01:00

Aloitti Jiistä ja siirtyi minun kautta Aahan. Kuume siis. Enpäs muista hetkeen olleenikaan niin kipeänä. Onneksi saatoin soittaa Aan töistä takaisin kotiin, sillä lapsen hoitaminen olisi vienyt loputkin voimat. (Hatunnosto taas kaikille yksinhuoltajille!) Kun Aa sitten kotiutui, menin peiton alle. Heräsin vasta vuorokautta myöhemmin.

Päässä vielä surisee, mutta muuten olo alkaa olla miltei normaali.

Tämä saattaisi olla (flunssan lisäksi) matkakuumetta, sillä maanantaina lähdemme lomalle. Täkäläiset ovat kummeksineet kohdevalintaamme, sillä flamingoja, aurinkoa sekä hiekkarantaa on tarjolla vain muutaman kilometrin päässä. Emme kuitenkaan mene Palavasiin vaan menemme Floridaan.

Pysymme taatussa auringon paisteessa, nauttien lapsenvahdeista (Vaari + vaimoke lähdössä mukaan), mikkihiiristä, Daytona bike week'in tarjoiluista sekä palvelukulttuurista ja englanninkielestä kokonaiset kolme viikkoa.

Nauttikaa pakkasista!

pihalla

2011-02-21T12:34:00.000+01:00

Kevät alkaa hiljalleen saapua - mimoset kukkivat täydessä loistossaan samoin mantelipuut, kirsikkapuut ovat silmuilla. Aurinko lämmittää niin ettei talvitakkia enää tarvita. Olemme siis ulkoilleet ja nauttineet lintujen laulusta sekä takapihalla, kävellen että pyöräillen.

Kaivurit (kaksi kappaletta) tekevät hyvin ahkerasti hommia vallihaudan hyväksi. Alkupään ovat saaneet jo kaivettua ja pengerrettyä. Ja olivatpa niin viisaita, että käyttivät alkupään kiviä loppupään tien rakentamiseen!

Toisesta kaivurikuskista on tullut jo meidän 'kaveri' - heiluttaa aina kun ajaa ohi. Yhtenä päivänä katselimme sen touhuja sohvalta (kaivoi silloin meidän kohdalla ja odotti uutta kuorma-autoa täytettäväksi) ja kuski nosti kauhan meidän pihan päälle ja vilkutti Jiille kauhalla.

Nyt Jii vilkuttaa kaikille kaivureille, muuallakin kuin omalla pihalla, ja ihmettelee kun ne eivät vilkuta takaisin.

Tässä tehdään loppupäätä vallihaudasta.

Ja tässä jo valmis pengerrys alkupäässä. Sorsakin on palannut.

VF vai VO

2011-02-14T15:41:00.000+01:00

Luin Hesarista päivänä eräänä, että Napapiirin sankarit -elokuvaa (Very cold trip) esitetää Ranskassa monen elokuvan verran. Kiireesti siis googlettamaan ja avot, näinhän se meidänkin (pikku)kaupungissa näkyi menevän. Ja mikä parasta VO-versiona. Siis niin ettei kukaan puhu mitään päälle, vaan ääni on originaali ja elokuvassa on tekstitys. Niinkun Suomessa kaikki elokuvat elokuvateattereissa, joitain 'lasten'elokuvia lukuunottamatta.

Houkuttelin Irkun mukaani lauantaina, sillä tiedän hänen pitävän erikoisemmista(kin) elokuvista ja tiedän hänen olevan kiinnostunut suomenkielestä.

Eväät matkaan (elokuvateattereissa on hävyttömän kalliit namit) ja Irkkua hakemaan. Ensimmäistä kertaa meidän ystävyytemme aikana, siis 1 1/5 vuoteen, olimme kahdestaan jossain. Nautimme jo pelkästään siitä. Elokuvateatterin ulkopuolella, esitteitä tavatessa hiki alkoi nousta pintaan. Kysymys lippuluukun tädille varmisti epäilyn. Tarjolla ainoastaan VF-versio. Juu, se ranskaksi päälle puhuttu.

Harmitti keskimääräistä enemmän.

Vaihdoimme teatteria ja menimme katsomaan Black swan'in VO-versiona. Ei siis mennyt hukkaan hyvä ystävä/sovittu elokuvakatselmus. (btw suosittelen)

Kuka yleensä haluaa nähdä mitään dubattuna? En tunne ketään.
Käsi vaan pystyyn, jos olet dubattujen elokuvien ystävä!

Hemmetin patongit.

miksi ranska on kiva maa

2011-02-09T13:57:00.000+01:00

Melkein blogi-kaima, toinen patonkimaalainen, pyysi meitä ulkosuomalaisia listaamaan kivoja asioita asuinmaastaan. Hänen listansa oli pitkä, katsotaan kuinka pitkälle minä pääsen... Plussana on jokeri, joku joka ei ole totta.

1. Ranskasta löytyy kaikille jotain - vuoria, merta (kaksikin), huvipuistoja (Euroopan oma Mikkimaa) sekä roomalaisia raunioita.

2. Ihmiset ovat yllättävän kohteliaita liikenteessä - ruuhkassa vetskari malli (eli joka toinen menee) toimii oikeasti.

3. Luomua (ruokaa ja kosmetiikkaa) on tarjolla jokaisessa supermarketissa ja apteekissa.

4. Ruoka on halpaa.

5. Koirat (ja kissat) juoksevat useimmiten vapaana omistajan vierellä eivätkä ole vihaisia ihmisille taikka toisille koirille.

6. Etelässä kesä on takuulla kuuma ja aurinkoinen.

7. Täällä syödään vuodenkierron mukaan - mansikka-aikana mansikoita, ryypäle-aikana rypäleitä jne.

8. Maksulliset moottoritiet ovan hyvässä kunnossa.

9. Posti tuo paketit kotiovelle ilman lisämaksua.

10. Kerran viikossa pikkuisissakin kylissä on oma torinsa, jossa myynnissä tuoreita hedelmiä, vihanneksia, juustoja, oliiveja, leipää...

11. Etelässä sataa harvoin. Mutta kun sataa, sataa kunnolla.

12. Ruoka on halpaa (ainakin Suomeen verrattuna)

13. Ihmiset tervehtivät toisaan, myös kauppaan sisään mennessä. Samoin toivotetaan hyvät päivän jatkot, aina.

14. Härät (lehmät), lampaat, vuohet, hevoset saavat olla ulkona ympäri vuoden.

15. Juusto valikoima on vallan mahdoton!

16. Kerran viikossa ilmestyvässä La Gazettessa on viikon tapahtumat listattuna eikä lehti maksa kuin euron.

17. Elokuvista on tarjolla myös VO vaihtoehto (Version Originale).

18. Jos pukeutuu mustiin saappaisiin sekä hameeseen, on ihan tavallinen ranskalainen, ei 'hienostelija'.

19. Jotkut ranskankieliset sanat voi johtaa suoraan englannista ja lausua ne ranskalaisittain, esim. 'horrible' on 'orribl'.

20. Flamingot, kattohaikarat.

21. Tuoreet croissantit.

22. KAHVI

23. Maito myydään lämpimässä ja sitä voi ostaa perhepakkauksessa 6*1litraa, joten se on hyvin harvoin lopussa.

24. Leikkokukat ovat halpoja ja kimput kauniita.

25. Irtokarkkeja on tarjolla joka paikassa ja miljoonaa eri makua ja laatua.

Tämähän oli positiivista, täällähän onkin ihan mukava asustaa ;)

Ai niin, vika kohta on jokeri, sillä irtokarkkeja ei ole kuin karkkikaupoissa ja vain ällöttäviä hedelmäisiä löllökarkkeja; matoja, nalleja... Ei siis minun suosikkejani.

puskutraktori takapihalla

2011-02-07T13:34:00.000+01:00

Tämähän on ihan mahtavaa viihdykettä!

Tekevät 'vallihautaan' tien kivimurskalla, jotta kaivuri pääsee kaivamaan reunuksia syvemmäksi (?) Ajavat siis kuorma-autolla kuormallisen kiviä sinne missä ennen oli vettä, sitten tulee puskutraktori ja silottaa kivet sinne pohjalle. Nyt ollaan menossa meidän kohdalla tientekemisessä. Lattiat vaan tärisee kun puskutraktori törrööttää menemään. Onneksi Jii on hyvä nukkumaan. Mutta kivat vaan Aalle, jolla on yövuoroviikko ja yrittää nukkua nyt päivällä :)

Kaivuri kaivaa sillan kohdalla, josta meidän saarelle tullaan. Meni aamupäivä ulkoilu kivuttomasti kaivuria tuijotellen. Kyllä on muuten pienellä pojalla ihanaa!

merkkipäiviä

2011-02-05T13:58:00.000+01:00

Kyllä me täällä Patonkimaassakin muistamme suomalaisia juhlapäiviä, ainakin niitä jotka hoituvat kyseisen päivän leivonnaisilla :)

Vaikka kyseessä oli Jiin ensimmäinen ruuneberintorttu ikinä, osasi lapsukainen syödä sen ihan oikeaoppisesti - nuolemalla hillon ja sokerikuorutteen päältä pois ennen itse torttuun siirtymistä!

Elikkäs Hyvää Runebergin päivää kaikille!

matkaraporttia osa 2

2011-02-03T15:03:00.000+01:00

Kävimme siis ostamassa lisävaatetta ja jäimme vielä viikoksi Veronaan. Koska Aalla oli vapaa viikonloppu, ajattelimme ottaa matkasta kaiken mahdollisen irti.

Lauantaina ajoimme Venetsiaan. Auto jäi parkkitaloon (ihan vaan ensimmäiseen ajettiin). Hyvin mielenkiintoiseen parkkitaloon. Ajoimme sisään ykköskerrokseen, mies tuli näyttämään minne auto ajetaan ja käski jättää avaimen sisään. Autoja oli kahdessa rivissä, riippuen montako päivää niitä parkissa pidettiin. Parkkimiehet siis siirtelivät autoja tilanteen vaatiessa.

Parasta parkissa oli kuitenkin hinta. Veloitus oli joko 12 taikka 24 tuntia. Maksoimme siis reilun kahden tunnin reissusta 28 euroa. Eipä enää taida Tapiolassa parkkeraaminen olla kallista :)

Venetsiassa oli superkylmä, joten gondoliajelut jäi väliin. Ja kaikille Venetsiaan suuntaaville tiedoksi - rattaat eivät ole paras matkanteko väline.

Vesi tosiaan on nousemassa kaduille. Toisissa taloissa oli sisäänkäyntiä nostettu muutamaa metriä ylemmäs.

Gondoli

Sunnuntaina suuntasimme Sirmionen kaupunkiin, Garda järvelle. Illemmalla tarkoituksemme oli mennä Veronan moottoripyörämessuille, mutta nähtyämme ihmispaljouden, päätimme mennä pitsalle sen sijaan.

Sirmionen linnaa

Garda järvi, taustana Monte Baldon vuori

Pitsalla Veronan parhaassa pitsapaikassa. Ja kyllä, Jii söi oman lastenpitsansa k o k o n a a n.

Viikon Aa teki töitä, me tutustuimme toriin, leikkipuistoon ja kävelimme lisää Veronassa. Iltaisin kävimme syömässä koko perhe. On muuten pitsakiintiö muutamaksi viikoksi täynnä :)

Torstai aamuna luovutimme hotellihuoneemme ja aloitimme kotimatkan. Ajoimme lakeuden ja tunneleiden läpi juuri ja juuri Ranskan puolelle, Roquebrune Cap Martinin niemelle ja jäimme yöksi. Nautimme huoneemme merinäkymästä sekä pussilakanoista ja kävimme kävelemässä niemen toiselle puolelle, ennen perjantain loppumatkaa kotiin.

Näkymä huoneestamme aamulla

Niemen toiselta laidalta näkyi Monaco

On kai turha sanoa, että ihastuimme (pohjois)Italiaan kokolailla paljon.

matkaraporttia osa 1

2011-02-02T13:49:00.001+01:00

Me siis lähdimme Jiin kanssa Aan työreissuun mukaan. Määränpäänä Verona pohjois-Italiassa. Hyppäsimme autoon ja hurautimme noin puoleen väliin matkaa yöksi. Se sattui olemaan Italian rivieralla sijaitseva Sanremo.

Illalla veimme vain tavarat hotelliin ja lähdimme syömään. Aamulla teimme pienen kävelylenkin rannassa ja lähdimme jatkamaan matkaa.

Tästä maanantain matkasta puolet oli tunnelia tunnelin perään. Kun olimme noin Torinon korkeudella, alkoi laakeus, ihan kun pohjanmaalla olisi ajellut. Liikennemerkit varoittivat nebbiasta ja päättelimme paksun sumun keskellä sen tarkoittavan sumua.

Samalla kun pysähdyimme kaffelle huoltsikalle, ostimme englanti-italia sanakirjan. Ja sumuhan se nebbia tosiaan oli. Öö, vähän soitellen sotaan siis lähdettiin, hyvä että kartasta oli katsottu mihin ollaan menossa :)

Illaksi siis perille Veronaan. Tavarat hotelliin, syömään ja nukkumaan. Vasta tiistaina Aa meni töihin. Ja tekikin koko ensimmäisen viikon töitä ensin päivällä, tuli illalla syömään meidän kanssamme ja lähti taas yhdeksän jälkeen töihin palatakseen joskus myöhään yöllä.

Hotellimme oli reilun kahden kilometrin päässä Veronan keskustasta, jonne kävelimme päivisin muutamaan kertaan. Hotellin alakerrassa oli ruokakauppa ja muutoinkin koko hotelli oli tavallisella asuinalueella, joten siellä oli mukava kävellä ja katsella ihmisiä ja taloja.

Yhtenä päivänä kävelimme Veronaan ja tulimme bussilla takaisin hotellille. Bussilippu ostettiin tupakkakioskista ja leimattiin bussissa. Jouduin ostamaan lipun myös, ei Jiille, vaan rattaille. Hyppäsimme kyytiin Jii rattaissa, mutta kuski käski (ei pyytänyt) taittamaan rattaat kasaan. Jii istua nökötti siis penkillä ja minä seisoin kasattujen rattaiden kanssa siinä vieressä. Pois jäädessämme odotin että bussi pysähtyy ennen kun lähden yrittämään ovelle. Rattaita kun ei mahtunut siinä väenpaljoudessa avaamaan, jouduin ottamaan rattaat kainaloon ja pitämään Jiitä kädestä ja tökkimään häntä kulkemaan eteenpäin. Kun olin ovella, kuski laittoi ovet kiinni ja lähti ajamaan. Suomeksi ja englanniksi yritin huudella, että olisin pois jäänyt...

Kyseinen bussikuski taisi muuten olla ainoa tapaamamme ihminen, joka ei edes yrittänyt ymmärtää/puhua englantia. Muuten siis asiat hoituivat hoipertelevalla italialla sekä englannilla (jota siis puhuivat kaikki kaupan kassoista alkaen, toisin kuin Ranskassa siis)

Ensimmäiset päivät nebbiaa oli kaikkialla. Iltaa kohden se vain paksuni, moottoritiellä 50km/h rajoitus.

Veronan tori.

Roomalaisten aikainen areena, kolmanneksi suurin Italiassa. Toimii mm oopperalavana kesäisin. Tähden alla on jouluna seimiasetelma. Ja tähti purettiin pian kuvan oton jälkeen pois.

Kaupunginmuuria.

Keskusta itsessään on aika pieni (noin kilometri kertaa vajaa kilometri), ja kirkkoja, suuria kirkkoja oli monta.

Palazzo Barbieri

Veronan tuomiokirkko

Castelvecchion linna toimii tänä päivänä museona.

Yleisesti joka paikassa oli jalkakäytävä, kunto oli useimmiten surkea, mutta koskaan ei tarvinnut kulkea autotiellä taikka väistellä roskiksia (kuten siis Ranskassa joutuu tekemään). Ihmiset olivat superystävällisiä ja superlapsirakkaita. Jii alkoi jo pelätä vanhempia rouvashenkilöitä, kun he tulivat ihan iholle koskettelemaan ja palattamaan hirmuisen kovaan ääneen.

Italian kieli tuntui paljon helpommalta entä ranska. (Onkohan mulla jotain fyysisiä/henkisiä ongelmia sen ranskan kanssa?!) Ja ruoka oli paljon parempaa entä Ranskassa, tai ainakin minun suuhuni sopivampaa. Ravintoloissa oli tarjolla lastenannoksia ja syöttötuoleja pyytämättä.

Perjantaina Aata pyydettiin jäämään toiseksi viikoksi. Kävimme ostamassa uusia alusvaatteita ja jatkoimme hotellihuoneen vuokrausta.

kunnostusta

2011-01-30T15:50:00.002+01:00

Meidän takapihalla(han) on vettä. Siis koko taloyhtiömme sijaitsee saarella (teko), jolloin jokaisella asunnolla on pihan jatkeena vettä. Vesi ei ole joki, eikä lampi, kuvaavammin ehkä vallihauta.

Jokunen viikko takaperin tuli ilmoitus, että remontti alkaa 'penkalla' .Olimmekin huomanneet veden laskeneen ja sitä ehtineet ääneen ihmetellä.

Kaksi viikkoa reissussa ja nyt näyttää tältä:

Jäämme seuraamaan tilannetta.

kotona

2011-01-29T14:32:00.000+01:00

Reissu venähti melkein viikolla, mutta nyt olemme tukevasti kotona. Tukevasti, melkein liimattuna siis. Täällä on niin kylmä, ettei meinaa tohtia pysähtyä istumaan ja kun istuu, ei meinaa tohtia nousta huovan alta.

Lämmitys oli nimittäin napsahtanut pois päältä. Sisällä oli eilen +12, tänä aamuna jo +19, mutta toki kivilattiat (ja seinät) ovat imeneet kylmyyttä itseensä ja asunnon lämpeneminen ottaa aikansa. Yhtään ei auta, että ulkona on hädintuskin plus asteita ja sataa vettä.

Matkapäivitystä kuvineen seuraa.

oho

2011-01-15T22:12:00.000+01:00

Nyt kävi sitten niin, että me lähdetään Italiaan. Huomenna.

Aa joutui pikkasen lyhyellä varoitusajalla työmatkalle ja päivän pähkittyämme, päätimme koko perhe ottaa auton alle ja ajella reilut 700 km koilliseen.

Palaamme viikonpäästä sunnuntaina.

soldes

2011-01-12T14:54:00.000+01:00

Eilen oltiin ruokakaupassa ja kaikki pikkuliikkeet kaupan yhteydessä olivat suljettuna. Ikkunan eteen laskettavat portit olivat raollaan, joten sisään näki hyvin - kaikissa niissä oli hirveä kasa myyjiä laittamassa lappuja kiinni vaatteisiin, täyttämässä hyllyjä, virittämässä mainoskylttejä näyteikkunoihin.

Tänään siis alkoivat alennusmyynnit. Ajattelin käydä yhdessä kaupassa vilkaisemassa, mutta parkkipaikka oli niin täynnä, etten vaivautunut. Mitäänhän en oikeasti tarvitsekaan, joten mitä sitä suotta änkee valmiiksi tukkoiseen kauppaan.

Sen sijaan luomukaupassa sai ostostella ihan rauhassa, siellä kun alea ei ollut.

* * * *

Ranskanopekin kävi eilen, viime tunnista olikin vierähtänyt taas aikaa (lokakuun puolessa välissä). Ihan onnettomia ei oltu, mutta taivas sentään, huonoja. Kyllä Ope varmaan takoo päätään automatkalla kotiin ja kiroaa laiskuutemme. Sillä laiskuuttahan se enää on, ei se VOI olla niin vaikeaa kun kuvittelemme. Vai voiko?

joenpenkka

2011-01-07T14:33:00.000+01:00

Ihan meidän vieressä(hän) menee joki. Kun muutimme tänne, joenvarsi oli pelkkä kinttupolku, jossa kuitenkin kulki paljon pyöräilijöitä, juoksijoita, kävelijöitä ja koiranulkoiluttajia. Me emme kulkeneet joenvartta paljon (emme kulkeneet paljon missään, kiitos sen ainaisen huononolon).

Silloin kun Raaseporilainen oli täällä Nelssonin kanssa (tammikuussa 2009 3viikkoa), kuljimme penkkaa rattaiden kanssa kauppaan. (Sillon vielä sieltä suunnasta pääsi kävellen Carrefouriin sekä Kultaisiin Kaariin nettiin, nyt kävelytie sinne on purettu ja tilalla on työmaa.) Kuljimme penkalla, vaikka jalat juuttuivat mutaan kiinni ja rattaiden pyörät kasvoivat kurasta moninkertaisiksi kooltaan ja työnnettävyydeltään. Silloin päätin, että Jiille (joka siis oli vielä silloin vatsassa) hommataan isopyöräiset vaunut.

Ostimme isopyöräiset vaunut ja palasimme muutaman kuukauden Suomenlomalta takaisin tänne. Innosta paukkuen lähdimme joenpenkalle kävelemään. Mutta, se oli suljettu kanaverkkoaidalla! Tavasimme suurta lappua ja totesimme sen olevan remontissa pitkälle seuraavaan vuoteen.

Nyt joenvarsi on ollut avoinna jo pitkään, reilusti viime kesästä. Se on muuttunut kevyenliikenteen väyläksi ja kulkijoita siellä on paljon, paljon enemmän kuin ennen. Nyt kaupungista pääsee rannalle joenvartta, asvalttitietä pitkin. Ja nyt mekin käytämme sitä melkein päivittäin.

Tänäänkin lähdimme penkalle kävelemään. Kaupunkiin päin mentäessä on jossain välissä käännyttävä ympäri ja tultava samaa tietä takaisin, sillä kuten sanottu, entisen pyörätien on vienyt rakennustyömaa. Ja vaikka penkka onkin asvaltoitu, on sen reunoilla vielä 'nurmikkoa' eli rikkaruohoja. Ja koska on satanut pari viimeistä päivää, maa on märkä ja TODELLA savinen. (Ajattele savea, josta koulussa tehtiin keramiikkatöitä ja lisää siihen niin paljon vettä, että vesi valuu pitkin käsiä ottaessasi savipallon käteen, sellaista siis.) Ja koska Jii halusi kävellä itse, hänhän päätyi sinne savivelliin ja jäi kiinni. Onneksi ehdin hätiin, ennen pyllähtämistä, sillä seurauksella että me molemmat olimme kurassa, siis kurassa. Eipä päässyt poikanen takaisin vaunuihin ennen tehokasta lätäkössä uittoa. Ja nahkakenkäni saattavat olla entiset...

Kun penkan kunnostus oli jo asvalttia vaille valmis

Kun asvaltti oli valmis muualla kuin penkalla

Ja kun koko tie oli ihan valmis!

uusi juttu

2011-01-05T22:48:00.000+01:00

Jiin nukkuessa on aikaa surffailla vaikka blogistaniassa. Löysin mukavan haasteblogin, jossa annetuilla kahdella (tai kolmella) alkukirjaimella pitää keksiä kuva ja linkittää se ko. blogiin. Sanan tulee olla suomenkielinen sekä kuvan oma. Innostuin ja päätin luoda kokonaan uuden blogin, kuville.

Haasteen lisäksi laitan sinne kuvia, joita koneelta löytyy Patonkimaan elämän varrelta.

Tervetuloa!

Arkeen

2011-01-05T15:02:00.001+01:00

Se on sitten arki palannut tännekin - olen ensimmäistä päivää kahden Jiin kanssa miltei kolmeen viikkoon. Aloitimme reippaasti reilun tunnin lenkillä vesisateessa (ne hullut ulkomaalaiset). Kun kurkkasin postilaatikkoon, viimeinenkin joulupaketti (ilmeisesti Pariisin lumisade sotki vähän postinkin kulkua) oli tupsahtanut ja sieltä löytyi kolme levyä suklaata. Ja koska meillä (minulla ja Aalla) on tarvetta pieneen keventämiseen, suklaat pysyvät avaamattomina laatikossa, ainakin toistaiseksi.

Kevään varauskalenteri näyttää ihan tyhjältä - Anoppi on luvannut tulla, tarkempaa ajankohtaa emme vielä tiedä, samoin Äiti ja Serkku. Mutta muuten saamme olla keskenämme. No, kyllä se sitten kesää kohden vilkastuu, kuten muinakin vuosina. Päätimme tosin, että elokuun tämä majatalo pysyy suljettuna. Silloinhan alkaa muuttovalmistelut.

Mutta vaikka kuinka ajatus valuu jo ensi syksyyn, on vielä paljon tekemättä ja kokematta ennen sitä. Possukerho käynnistyy joulutauon jälkeen taas tänään (Jii vielä unessa, joten menemättä jää), ranskan Ope tulee ensi viikolla (apua, melkein kolmen kuukauden tauon jälkeen) ja seuraava lomakin odottaa järjestelyään (loput kesälomat ja talviloma pitää pitää huhtikuun loppuun mennessä).

Että vuoden alku on hyvin samanlainen kuin vuosi sittenkin.

ps. Se kateissa oleva laukku ei sitten ikinä löytynyt vieraiden täälläoloaikana.

viimeisiä päiviä

2010-12-29T14:34:00.000+01:00

Uskokaa tai älkää, mutta toinen matkalaukku on edelleen kateissa. Toinen laukku tuli maanantaina, toisesta ei siis tietoa, kellään.
Olemme käyneet lentokentällä, jossa kukaan ei voi oikeen asialle mitään, sillä laukut olivat Lufthansan käsissä, eikä LF lennä meille. Olemme soittaneet (Appi on soittanut) sekä Pariisiin että Marseilleen (sillä jompaan kumpaan laukku tulisi toimittaa), mutta kun vihdoin alkoivat vastata puhelimeen, eivät osanneetkaan sanoa muuta kun 'soittakaa myöhemmin uudelleen'.

Aika alkaa käydä vähiin, sillä vieraiden paluu Suomeen koittaa maanantaina. Olemme luopuneet ajatuksesta saada laukkua tänne, mutta josko sitten edes kotiin, ettei vaan kokonaan kadoksiin. Ei muuten, mutta siellä oli kaikki minun lahjani ;)

Tämä vuosikin alkaa käydä vähiin. Emme meinaa viettää Uutta Vuotta mitenkään erikoisesti - teemme hyvää ruokaa (toistaiseksi blinejä ja marjajäädykettä sekä tietenkin shampanjaa) ja juttelemme mukavia. Raketteja täällä ei ammuta (jos ei sitten keskustassa), joten puoleenyöhön ei ole tarvista valvoa jos ei huvita. Ja ensimmäisen päivän aamuna Aa meneekin jo töihin.

Lopuksi vielä muutama aattoiltainen kuva.

Onnellista Uutta Vuotta kaikille!

jouluaatto

2010-12-24T12:56:00.000+01:00

Kaikki vieraat ovat saapuneet onnellisesti perille. Osa matkatavaroista puuttuu, on puuttunut sunnuntaista saakka. Nyt niistä (laukuista) on jo tieto, joten toivoa niiden saapumiselle on.

Piparit on leivottu, laatikot paistettu, kinkku hankittu, lahjat pakattu, kuusi nostettu sisään ja koristellaan kunhan Jii nousee päiväuniltaan, viiniä autotalli pullollaan ja joulumieli saatu.

Nyt sitten vaan aloitetaan syöminen.

Ihanaa, rauhallista ja valkeaa joulua teille kaikille!

sataa, sataa ropisee

2010-12-19T13:19:00.000+01:00

Kuinka mahtava jouluinensää! Vettä tulee sen verran paljon, ettei ulos meinaa nähdä ikkunoista (niistä eilen pestyistä). Jos tätä tahtia tulee muualla lunta, ei ole ihme, että taas on keski-Euroopan kentät suljettuna.

Viimeisin tieto jouluvieraista on Munchenistä, josta heidän piti lentää Pariisiin ja hypätä junaan. No, Pariisin kenttä suljettuna. Yrittävät päästä suoraan Marseilleen. Mukava sää lähteä heitä sieltä hakemaan... No, kunhan pysyy vetenä.

Nyt viikonloppuna olen kuitenkin ollut hirvittävän ahkera; nyt joulusiivous on miltei tehtynä, samoin kuin kaikki makeat herkut. Velhovuoren glögiä on keitetty jo toinen satsi. Ja kolmas piparitaikina valmistuu vasta lähempänä joulua. Eli laatikot vielä ajatustasolla, samoin kalan graavaaminen. Kinkun saa valmistaa se, joka sitä meinaa syödä (minä en).

Joulupallot ovat vähän säälittäviä vesisateessa ja noin alhalla, mutta lyhyenä ihmisenä ilman tikkaita ei pysty parempaan :)

Suklaa-taatelikakku eiliseltä ja tortut tältä aamulta

Onneksi sisällä on lämmin ja jouluinen tunnelma!

odotellessa

2010-12-16T14:08:00.001+01:00

Se alkaa sitten olla joulu ihan justiinsa. Tänä vuonna se taas tuntuukin joululta, mitä se ei ole pariin viime vuoteen oikeen ollut. No, viime vuonna, Jiin ekana jouluna, kyllä tein jouluruokia, mutta muuten oli vähän kökköä..

Tänä vuonna siis saamme vieraita Suomesta ja olenpa ostamassa ihan oikeaa joulukuustakin. Okei, myönnän, kasvatettu se on, mutta enemmän oikea kun viime vuotinen Jack-de-Palma. (Jack on muuten juurikin päästetty lämpimimmille kasvumaille, sillä meillä se ei tuntunut enää viime aikoina viihtymään. Lasissa juurtumassa on kyllä kaksi Jackin vauvaa.) Joulukoristeita on ripoteltuna ympäriinsä, myös ulos ja joululahjat ovat paketoituna odottamassa aattoa. Siltä osin siis kaikki hanskassa.

Ohjelmassa ennen vieraiden saapumista (tuleva sunnuntai) on vielä ikkunoiden pesua, nurmikon leikkaamista, pölyjen pyyhintää ja imurointia.

Saimme muuten melkein joulusäänkin - öisin on ollut pakkasta sen verran, että takapihoja kiertävä lätäkkö on riitteessä eikä aurinkokaan ole sitä päivisin sulattanut. Asteita on muutama plussaa, mutta tuuli kyllä jyrää miinuksen puolelle. Lumi siis puuttuu, mutta joidenkin ennusteiden mukaan sitäkin pitäisi tulla huomenna :)

ateena

2010-12-14T14:25:00.000+01:00

No niin, kotona taasen. Matka meni hyvin ja etukäteisjännityksestä huolimatta koneet lensivät ja olivat ihan ajallaan. Pariisissa oli perjantaina maa valkoisena, joten ihan aiheesta kentänkin sulkivat :)

Pojat olivat pärjänneet kotona hienosti - olivat nukkuneet, tehneet ruokaa, leikkineet ja siivonneet.

Minä nautin yksinolosta, mutta myös Merkkarin seurasta ja opastuksesta, kiireettömästä kävelystä kaupungilla sekä aivan ihanasta ruoasta.

Sitten kuvatuliaisiin, olkaa hyvät:

Tätejä rivissä

Merkkari ja minä

Siellä satoi lunta!

Koirat olivat löytäneet mukavat sängyt


Välimeren rannalla

Mainitsinko, että sitä lunta...

Poliisien bussit (klikkaa suuremmaksi ja huomaa verkot ikkunoissa)


Poliiseja (kypärät päässä näyttivät ihan robocopeilta ja olivat hyvin pelottavia!)

Kiipesimme ylös Akropolille:

Kävelimme lasten joulutapahtuman läpi. Paikalla oli Lumikki tekemässä kasvomaalauksia, joulupukki sekä Smurffit!

Toiset ravintolat koristelivat ulkopuoleltakin

Akropolis päivällä

Tuntemattoman sotilaan muistomerkkiä vartioi miehet, jotka vaihtuvat tunnin välein. Seurasimme yhtä vaihtoa.

Akropolis illalla

Kaupungilta

Viimeisenä iltana syöty jälkiruoka, jonka sisältä löytyi jäätelöä

ruuhkassa ämpäripäiden kanssa

2010-12-08T22:10:00.000+01:00

Possukerhopäivä. Paikka on vaihtunut vähän kauemmas, sanoisin muutaman kilometrin. Sinne meno ennen neljää sujui hyvin, mutta paluu heti viiden jälkeen tuntui aivan toivottomalta.

Päätin olla tulematta kotiin suorinta tietä, sillä siellä tehdään kolmatta raitiovaunulinjaa ja tiet ovat tukossa ihan jokaiseen vuorokauden aikaan. Vaan olisi vissiin pitänyt.

Jonotin ensin suoralla tiellä kolmia liikennevaloja, mikä on ihan ymmärrettävää. Sitten odotin pääsyä liikenneympyrään, sen jälkeen sieltä pois. Jonotin kun kaksi kaistaa yhdistyy yhdeksi ja kun kiihdytyskaista loppuu ja pitää siirtyä moottoritielle.

Moottoritie ei vedä, sillä sieltä ramppi suurelle moottoritielle (A9) vie ensin liikenneympyrään ja sitten vasta itse moottoritielle. Vähänkö teki mieli taas mennä vetämään lättyyn sitä liikennesuunnittelijaa, joka senkin helvetin on suunnitellut. Sillä kaikki kanssa-autoilijat halusivat A9:lle ja tukkivat tietenkin moottoritien, jota minä olin menossa suoraan.

Ajoin vasemman puoleista kaistaa, jonon liikkuessa hiljalleen eteenpäin. Silmänräpäyksessä eteeni kiilasi oikealta pakettiauto takaovet avoinna ja ilman vilkkua. Auto ajoi edessäni noin kolme metriä ja kiiladi takaisin oikealle kaistalle, kaikkien muiden eteen. Sillä nyt taisi vaan olla enemmän kiire kun kenelläkään muulla.

Kieppasin bensa-aseman kautta, jonne en kumma kyllä joutunut jonottamaan. Sieltä, vahingosta viisastuneena, tulin kotiin naapurikylän läpi. Vahingosta viisastuneena siis, sillä toinen reitti kotiin osuu sille ratikka-rakennus-hässäkälle, jossa osa teistä on suljettuna. Ja aika monta kertaa olen ajatellut olevani liikkeellä eri aikaa muiden autoilijoiden kanssa. Vähän tämä naapurikylän reitti kiertää, mutta tietyömiehet ovat tehneet sinne ihan uuden asvaltin, joten mikäs siinä on ajellessa.

Paitsi kun taakse osuu joku vatipää jolla on kiire ja suuri auto. Se yrittää väkisin tulla takakontista sisään, kun jarrutan sen verran etten aja edellä kääntyvän auton perään. Sitten kun 50-rajotus päättyy ja ajan uudella asvaltilla aika kovaa, jää vatipääkin kauas taakse. Uusi asvalttitie päättyy liikenneympyrään (kuinkas muuten) ja heti sen jälkeen on hidastetöyssy. Ne hidastetöyssyt täällä ovat oikeasti pysähtymisen arvoisia, ettei autosta jää pohja töyssyyn kiinni. Hidastan siis, enkä lähde töyssyltä tuhatta ja sataa, vaan normaalia taajama nopeutta. Mitä tekee vatipää? Vilkuttaa valoja ja soittaa torvea. Täh? Hetken ajattelin sen menevän ohi, mutta ei, mielummin vilkuttelee valoja ja kiroaa (luultavasti). Risteykseen tultaessa kääntyvät autot eivät ilmeisesti käänny tarpeeksi nopeasti, sillä taas töötti soi. Onhan se tietysti ihan yliarvostettua odottaa niitä suoraantulijoita, eikä kääntyä suoraan niiden kylkeen. Onneksi vatipääkin kääntyi takaani ja pääsin rauhassa kotiin.

Kun aina vaan ei pysty ymmärtämään.

ps. täällä tulee lunta, siis pohjoisempana Ranskassa, niin että ovat joutuneet sulkemaan lentoliikennettä Pariisissa (ja sen Eiffelin tornin). Pitäkää peukkuja, että pääsen kuitenkin perjantaina lentämään Ateenan sateisiin!

lucia-juhla

2010-12-07T21:44:00.000+01:00

Sunnuntaina satoi, joten Santons -juhlat jäivät käymättä. Iltapäivällä suuntasimme lähellä sijaitsevaan Domaine de Grammont'iin ja siellä oleviin skandinaavisiin Lucia-juhliin.

Domaine de Grammont on linna, jonka kappeli on uudelleen rakennettu 1895-1897. Nykyisin linnassa on monta juhlahuonetta vuokrattavaksi erilaisiin tilaisuuksiin. Ja tuolla kappelissa vietetään paljon häitä. Koko alue on suuri (hevostallit, Zenith-kuplahalli) noin 90 hehtaaria.

Me astelimme sisään ja sujahdimme noin 90% ruotsalaiseen joukkoon. Olin illalla harjoituttanut ruotsinkieltäni, mutta onnekseni sain käydä tarvittavat keskustelut pääosin englanniksi.

Ja tulipa eräs täti (kuultuaan että olen suomalainen) ottamaan minua kädestä ja ohjasi toisen rouvan luo. Tämä rouva kysyi minulta suomeksi 'siis puhutko sä suomea??!!' Jes, suomalainen ihminen, ja toinenkin! Mahtavaa. Täällä kuulemma asustaa muutama suomalainen ja he tapaavat epäsäännöllisen säännöllisesti, vielä tämän vuoden puolella seuraavan kerran. Ai olenko mukana? No taatusti.

Pöydät oli katettuna punaisilla liinoilla ja liinoille oli ripoteltuna tähtiä. Tarjolla oli glögiä (aika vahvaa), kahvia, sahrami-lucia-pullia (niitä ässänmuotoisia), kaurakeksejä ja pipareita. Lisäksi lapsille oli omat pussukat, jossa oli karkkia sekä mandariini.

Ja koska enemmistö oli ruotsalaisia, ja ruotsalaisilla on tapana laulaa ja tanssia, niin piirileikkejä oli tarjolla tonttulauluineen. Olisin laulanut, jos olisin osannut. Jii sopeutui tähän(kin) tilanteeseen asiankuuluvalla tavalla ja meni piiriin mukaan - tartttui jotain tätiä kädestä kiinni ja pääsi lopulta tädin syliin suukoteltavaksi.

Jii siis tuo pikkuinen tonttu

Sitten kun joulupukki saapui, alkoi Jiin rohkeus rakoilla. Lopulta itki niin, ettei edes voinut katsoa pukkiin päin. Eikä yhtään helpottanut, vaikka pukilla oli lahja myös hänelle. Lahjan saattoi avatakin vasta kun pukki oli hävinnyt takaisin mistä tuli.

Aika pian joulupukin jälkeen siirryimme kappeliin. Valot sammutettiin ja Lucia saapui. Kuoro lauloi kauniisti ja tuttuja lauluja. Lucialla sekä isoimmilla kuorolaisilla oli oikeat kynttilät, pikkuiset kuorolaiset olivat saaneet tyytyä sähköisiin, mikä oli ihan hyvä, sillä yksi pienimmistä pudotti kynttilänsä kesken laulun.

Cille oli meillä lounaalla eilen päivällä ja tein hänelle valkosuklaa-mustikkaleivoksia, itsenäisyyspäivä mielessä. Illalla katsoin linnanjuhlat, jotka tänä vuonna saikin nähdä ihan ongelmitta (viime vuonna areena oli nurin koko lähetyksen ajan). Aika onnistuneet viime päivät.

messut

2010-12-04T13:44:00.005+01:00

Kävin eilen itsekseni siellä bio-harmony messuilla. Viime vuotiseen verrattuna messut olivat huonommat. Messukeskusta on laajennettu tänä vuonna, mutta laajennusosa ei ollut käytössä. Ei sen puoleen, että tarvettakaan olisi ollut, hyvin mahtuivat näytteelleasettajat sekä katsojat vanhaankin tilaan.

Kyseessähän oli luomu- ja hyvinvointimessut, joten suuremmassa hallissa oli tarjolla hyvinvointia. Esillä oli ekologisia rakennusvaihtoehtoja (maaleja, sähköä, lamppuja, takkoja), erilaisia hoitoja (hierontaa, kivi-, aroma- ym. terapiaa), bambusta valmistettuja tyynyjä, patjoja, lakanoita, kasviväreillä värjättyjä silkkivaatteita, raakasilkkivaatteita, perulaisia villatuotteita, erilaisia kiviä, super-goijimarjaa erilaisina valmisteina, mustikkaa erilaisina valmisteina, ekologisia kenkiä, kirjallisuutta yms.

Ostin Anopille sekä Aalle joululahjat ja keskustelin sujuvasti ranskaksi silkkihuivejen kasvivärjäyksestä ja värien energisoivasta vaikutuksesta. Sain kehuja hyvästä ranskantaidosta, buahhahha, se tarkoittaa sitä että osasin sanoa 'dakoo' oikeaan väliin ja tarpeeksi monta kertaa. Mutta askel taas eteenpäin.

Pienemmässä hallissa oli myynnissä luomujuureksia, -suklaata, -leipää, -hunajaa, -siirappeja, -mausteita, -viinejä.... Sekä muutama ravintola, kahvila ja mehukioski.

Tälläkertaa en tullut ymmärretyksi aivan yhtä hyvin, ostin neilikoita ja kanelitankoja irtomyynnistä ja pyysin ensimmäisiä vähän, toisia kaksi ja sain pikkuiset pussilliset molempia (myyjäsetä myös taisi olla vähän huonokuuloinen). Ihmisiä oli jonoksi saakka, meteli oli kova ja pussit hyvin paketoituja, joten en vaivautunut korjaamaan. Tuleepahan liskonaisen glögitiivistettä ensi vuodenkin tarpeiksi.

Tänään tarkoituksenamme oli suunnata Santons-myyjäisiin pikkuruiseen Saint-Jean-de-Cuculesiin, mutta mutta.. Cille oli lähdössä mukaamme, ja hänen täytyi olla aamuupäivä kotona päivystämässä putkimiestä, joten sovimme menevämme vasta iltapäivällä. Putkimies ei kuitenkaan ilmestynyt ja tiedustelujen jälkeen selvisi, että hän tulee aikaisintaan viideltä illalla. No, saimme kutsun Cillen luo glögille ja pipareille. Sinne siis Jiin päiväunien jälkeen.

Huomenna, mikäli ei sada, käymme katsastamassa Santonsit aamulla ja iltapäivällä on vuorossa Lucia-juhlat muiden skandinaavien kera. Kamelit siis jäävät näkemättä, ne kun menevät Lucian kanssa päällekäin. Onpahan hyvä syy tulla tänne myöhemmin uudelleen.

joulumarkkinat osa 1

2010-11-28T14:35:00.013+01:00

Viinijuhlat jäi sitten juhlimatta. Olimme kyllä menossa kaupunkiin, muttemme sopineet sekaan. Autolla siis. Kello oli myös jo liikaa laittaaksemme auton jonnekin ratikkalinjan lähelle parkkiin ja ajaaksemme ratikalla keskustaan. Ja oli aika kylmäkin :)

Menimme sen sijaan Odysseum'iin katselemaan joulua.

Aamulla olin Jiin kanssa luontopolulla kävelemässä. Ilma vaan näytti siltä, että sinne on päästävä - mittarissa plus 2 astetta ja pilvet sen näköisiä että luntakin saattaisi tulla. Ei tullut lunta, mutta kylmä oli, varsinkin silloin kun Jii käveli (pikkaisen hidasta meidän eteneminen silloin).

Tänään sitten ajoimme englantilaisille Joulumarkkinoille, Aan jäädessä nukkumaan (yövuoroviikko). Vettä satoi ja piha oli mutainen, mutta olipa mukava käydä.

Sitten kuvakavalkaadia viikonlopusta:

Heposia kävelylenkin varrella

Oja oli jo saanut riitepeitteen

Ja koska puu on märällä/pakkasella liukas, sinne ei saanut mennä kävelemään

Tämä haikara oli ilmeisesti juurikin vienyt lapsen taikka etsi uutta, sillä nokka oli tyhjä :) Kyseessä siis kattohaikara.

Odysseum'in joulua

Ja niitä kuuluisia patsaita (ks. linkki)

Cassan'in linnaluostarista - musiikkia

Markkinat sisältä

Ja ulkoa

joulunodotusta

2010-11-26T13:57:00.008+01:00

Jippii, sain lahjaksi Äidiltä partiolaisten kalenterin ja ensimmäisen luukun saa avata jo sunnuntaina! Ennen joulua on kuitenkin niin paljon tekemistä ja näkemistä, etten tiedä miten kaikkialle kerkeääkään.

Tänään avattiin seitsemäs Viinijuhla kaupungin torilla. Esillä (maisteltavina sekä ostettavina) on viinejä ja viinintuottajia Agglomeration'in alueelta.
Tuo Agglomeration on siis 'yhdistys', johon kuuluu suuri osa lähialueemme kylistä. Agglo-alueella asuvat saavat ilmaiseksi jäsenkortin, jolla pääsee halvemmalla mm. museoihin, uimaan, tapahtumiin ym. joita Agglo järjestää.
Olimme viinijuhlilla myös viime vuonna ja tapasimme kaksi suomalasta mummoa, jotka yrittivät houkutella minua (meitä) mukaan Skandinavia-yhdistyksen toimintaan.

En (emme) ole mennyt (menneet) mukaan Skandinavia-toimintaan, sillä
a) sehän on täynnä mummoja
b) aivojen sopukoista pitäisi kaivaa ruotsinkieli
c) olen ollut liian laiska etsimään tietoja, soittamaan sihteerille ja maksamaan jäsenmaksun

Olen käynyt ruotsalaisella osteopaatilla, samoin kuin ystäväni Cille (norjalainen). Cille innostikin meidät mukaan Lucia-juhlaan ensiviikon sunnuntaina, järjestäjänä siis Skandinavia-yhdistys. MUTTA luvassa on tonttuja ja lahjoja lapsille. Yritämme siis olla paikalla!

Nyt tulevana viikonloppuna järjestetään viinijuhlan lisäksi englantilaiset joulumarkkinat, Christmas Cracke r, vanhassa luostarissa noin tunnin ajomatkan päässä meiltä. Markkinat saivat alkunsa viisi vuotta sitten, kun englantilaiset halusivat saada joulupipareitaan. Nykyisin paikalla on myös ranskalaismyyjiä.

Lucia-juhlan kanssa päällekäin sattuu menemään Outbound-joulujuhla, (Outpound on organisaatio, jonka alla possukerhomme toimii) sekä koko saman viikonlopun kestävät Santons-markkinat.
Santons-markkinat järjestetään pikkuruisessa kylässä, vuoren rinteellä ja ainakin viime vuonna tarjolla oli santos-figurien lisäksi leipää, pähkinöitä, juustoja, makkaroita, hedelmiä... sekä kyläläisten esitys Beetlehemin joulutapahtumista, mukana oikeita eläimiä (lampaita, koiria ja kameleita).

Vaikeita valintoja, mutta yritämme revetä joka suuntaan.

puita ja muita

2010-11-19T13:09:00.012+01:00

Ihana auringonpaiste suorastaan pakotti ottamaan kameran mukaan päiväkävelylle. Nyt alkaa syksyn värit vihdoin näkyä täälläkin.

Pampulapuu

Piikikäs pampulapuu

Lokkeja istui rivissä neljättäkymmenettä

Tämä karvainen kulki niin kovaa, etten meinannut saada kuvaa millään. Pituutta tyypilla pari senttiä.

No siellä on talitintti käpyjen seassa

Riippuvia sydämiä, onttoja sisältä

Koristeomenapuu on täynnä pikkuisia, punaposkisia omenoita

Laventelikin jaksaa vielä kukkia

Sitten sisälle. Jii oppi laittamaan kengät jalkaansa ja kävelemään niillä..

Joulukortit ovat siis valmiina

kävelyä

2010-11-18T13:00:00.004+01:00

Tiedättehän sellaisia sähköautoja, mitä lapsille tehdään? Siis muovisia autoja/moottoripyöriä, joihin mennään kyytiin ja ajetaan. Ne kulkevat muutaman kilometrin tuntinopeutta.

No täällä niitä on vastaantullut muutama. Ja joulukuvastot sekä kauppojen leluosastot pursuavat eri malleja.

Käveleviä lapsia ei juuri näy, siis tuollaisia 1-3 -vuotiaita. He kaikki istuvat rattaissa taikka työnnettävissä polkupyörissä. Tänäänkin vastaantuleva äiti kehoitti lastaan katsomaan (joka makasi raatona rattaissa), kuinka 'tuo vauvakin kävelee!'. No, Jii todella pitää kävelemisestä ja rakastaa työntää omia vaunujaan.

Aikuisetkaan eivät kävele. Autot ovat liikkumista varten. Mutta sunnuntaisin torille mentäessä, jos aurinko sattuu paistamaan (eli melkein aina), kävelijöitä lappaa vastaan vaikka kuinka.

Mutta kaikilla lapsilla on tutti. Ihan isoillakin. Sellaisilla meidän ekaluokkalaisten kokoisillakin. Enkä huijaa.

kuvasia

2010-11-15T13:56:00.016+01:00

Vihdoin niitä Suomen(kin) kuvia..

Kotikodin takapihalle, metsään, on ilmestynyt hiekkatie.

(Vuokra)mökkikunnan kunnantalo. Liskistä tähyilin, mutten löytänyt :)

Yhtenä aamuna piha oli tomusokeritettu.

Vene oli jäänyt jäiden keskelle ansaan.

Lapsille mökillä oli vaikka mitä kivaa - palloja, mailoja, trampolini, keinu, liukumäki...

...ja pyörä!

Se kuka tietää mitä sorttia nämä tyypit ovat, kertokoot ystävällisesti meille tietämättömille. Kiitos.

Sitten takaisin Ranskaan. Pihaltamme löytyi hasselpähkinöitä. Ne ovat pudonneet naapurimme pähkinäpuusta meidän puolellemme. Mutta koska olemme hasselpähkinäallergikkoja (ainakin minä sekä Aa), veimme pähkinät Vauvertiin, Mas Tolosaniin, jossa niistä loihditaan jotakin herkkuja allergiattomille ihmisille.

Otin varaslähdön jouluun. Joulukortit ovat miltei valmiit, joululauluja on jo kuunneltu ja ensimmäiset tähtitortut tehty ja syöty. Jii nautti taikinapyörällä ajamisesta, ei niinkään taikinasta taikka valmiista tortuista.

Eilenhän oli isänpäivä. Aa toivoi lahjaksi valkoista, punaisilla raidoilla ja -katolla olevaa Miniä. Ja sai sen.
Tiedän muuten, ettei isänpäivänä kai kuulu onnitella, mutta 'hyvää isänpäivää' oli vain liian pitkä :)

ennen tekemätöntä

2010-11-09T22:10:00.003+01:00

Viikko kotiinpalusta ja elämä alkaa taas palailla normaaleille urilleen. Jii ei enää kiukkua, Aa on töissä, minä tulen pilateksesta hymyssä suin. Kyllä täällä on taas ihan kivaa.

Kauppoihin alkaa ilmestyä joulua. Meillä vietetään perhejoulua, ensimmäistä kertaa minun ja Aan yhteisessä historiassa. Suomessa ollessamme menimme viikoksi kahden mökkeilemään, täällä olemme olleet ensin kahden sitten kolmin. Joulukuusta emme taida hankkia, mutta muuten joulukoristeet kihelmöivät ja tietysti ihanat joulusuklaat!

Asiasta juustohöylään.

En ole juurikaan matkustanut yksin. Olin vuoden vaihtarina reilut kymmenen vuotta sitten, yksin tietysti. Sen jälkeen matkasin Espanjaan tapaamaan vaihtarikaveriani, yksin. Siinä kaikki. Nyt sitten otin ja varasin matkan Ateenaan, yksin. Aa jää pitämään huolta Jiistä, taikka toisinpäin.

ps. hotelli näytti mukavalta ja hintaan kuului amerikkalainen buffet-aamiainen

kotoa kotiin

2010-11-07T13:50:00.002+01:00

Ollaan me hengissä, kaikki. Ja takaisin Ranskassakin, kaikki.

Miltei kolme viikkoa vierähti nopeasti (ylläri). Matkat menivät hyvin, Jii nukkui molempiin suuntiin sen pidemmän lennon (Frankfurt-Helsinki/Helsinki-Munchen), toisen lennon (Marseille-Frankfurt/Munchen-Marseille) ja automatkat (Lattes-Marseille/Marseille-Lattes sekä Vantaa-Espoo/Espoo-Vantaa) luki, söi eväitä, piirsi, imeskeli kynää, jutteli, leikki ja ihmetteli.

Ensimmäinen viikko tavattiin ystäviä ja sukulaisia; vietettiin rouva Olmin maisterijuhlia, jolloin Jii ensimmäistä kertaa elämässään hoidossa/yökylässä (meni hirmusen hienosti), juhlittiin Mumman 60-vuotispäivää sukulaisten kanssa, käytiin katsastamassa kaksikin remontissa olevaa omakotitaloa, jotka ystävämme olivat täällä ollessamme ostaneet, tapasimme kaksi uutta ihmistainta sekä kolme vielä vatsassa asustavaa, nautimme Mummin tarjouksesta hoitaa Jiitä ja kävimme perjantai iltana ulkona syömässä sekä pistäydyimme Club for fiven ensimmäisellä 10-vuotisjuhlakeikalla.

Kymmenen päivän jälkeen Aa lähti takaisin Ranskaan, töihin ja meidät Jiin kanssa poimittiin kyytiin mökille. Vietimme neljä päivää nelisteen Raaseporilaisen sekä hänen tyttönsä (kummityttö) kanssa ulkoillen, nukkuen, syöden ja leikkien. Torstaina seuraamme liittyivät Mertsi poikansa kanssa sekä Rouva P. Ja vaikka olikin ihana nähdä myös lapsia, ensi vuonna ainakin minä jätän Jiin kotiin :) (Mökkireissumme siis oli jo kahdeksas laatuaan, samaa aikaa vuodesta. Ja perinne jatkuu.)

Mökkireissun jälkeen palasimme vielä pesemään pyykkejä ja siivoamaan kotikotiin pariksi päiväksi. Ja sitten takaisin arkeen ja kiireettömyyteen.

Oli ihana reissu, mutta aika väsyttävä. Nyt siis keräilen voimia ja yritän etsiä hyviä puolia täällä asumisesta. Niin niin, tiedän, niitä on paljon. Mutta kun koti-ikävä jyrää...

eilen ja tulevilla viikoilla

2010-10-13T21:24:00.004+02:00

Olin eilen ensimmäistä kertaa ulkona 'tyttöjen' kanssa, hmm reiluun kahteen vuoteen. Poimin ensin meidän kylältä kyytiin pilates-opettajamme Liisan, sitten Bekin ja ajoimme suureen ostoskeskukseen ennen muiden treffaamista.

Ostin Jiille viihdykettä lentokoneeseen (luukkukirjan sekä aquadoodlen = sellaisen taulun, johon piirretään vesitäytteisellä kynällä ja kun vesi kuivuu, taulu tyhjenee) sekä rouva Olmille valmistujaislahjan.

Loput possukerhon leidit tapasimme akvaarion edessä ja suuntasimme pitseriaan. Meitä oli yhteensä yhdeksän naista yhden suuren pöydän ympärillä. Söimme pitsaa, joimme viiniä, juttelimme ja nauroimme. Lopulta lähdimme kotiin (yhdeltätoista) ja päätimme jatkaa ilman lapsia-tapailua heti ensi viikolla elokuvaillan merkeissä. Todella mukava ilta.

Huomenna sitten suuntaamme kotikotiin. Ajamme ensin vajaat kaksi tuntia autolla Marseilleen ja sieltä lennämme Frankfurtin kautta Helsinkiin. Sitten kaupan kautta kotiin, saunaan ja omaan sänkyyn nukkumaan.

Viikonloppuna vietämme rouva Olmin valmistujaisia, jolloin Jii menee ensimmäistä kertaa yökylään, sekä äitini syntymäpäiviä. Viikko kuluu ystäviä sekä isovanhempia tavaten ja kun Aa sunnuntaina suuntaa takaisin Patonkimaahan, me Jiin kanssa hyppäämme Raaseporilaisten kyytiin ja hurautamme mökkeilemään viikoksi.

Jos meistä siis ei kuulu mitään muutamaan viikkoon, nautimme Suomen syksystä. Ja jos hätä tulee, saa soittaa ;)

jäsenkortti

2010-10-10T12:51:00.003+02:00

Syyskuussa alkoi possukerhon vuosi (niinkun kouluvuosikin, possukerhokin kokoontuu syys-kesäkuussa). Saimme sähköpostilla muutaman lomakkeen täytettäväksi sekä tietysti kehoituksen tuoda paperit pian Lululle (possujen organisaattori) kera jäsenmaksun (25 euroa vuosi + 4 euroa per lapsi).

Keskiviikkona Jii nukkui pitkään, niin pitkään ettei possuihin lähteminen ollut enää kovin järkevää, mutta muistin paperit joten päätin ajella palauttamaan ne. Ongelmana oli niiden täyttäminen. Vaikkakin kaikki tiedot olivat sekä ranskaksi että englanniksi, jäi ne osittain hepreaksi minulle. Kun puhutaan lapsesta, opiskelijasta, vanhemmista, osallistujista jne. Kuka minä olen ja kuka Jii on? Entä emergency contact?

Viime syksynä, muutama viikko papereiden palautuksen jälkeen, saapuivat jäsenkortit. Jiin kortissa on minun nimeni Jiin syntymäajalla. (No kun oli nämä tittelit hakusessa silloinkin...) Ne jäsenkortit on siis vaan lapsille ;)

No, annoin paperit Lululle ja pyysin apua. Hän käski minun vain laittavan allekirjoituksen ja hän hoitaisi loput. Jännityksellä odotamme mitä tämän vuoden kortissa lukee.

ps. Torstaina Marseillen ja Frankfurtin kautta kotikotiin!

kesäasunto-reissu kuvina

2010-10-06T21:36:00.011+02:00

Näkymä kesäasunnon pihasta merelle, rannassa siis Le Lavandou.

Kesäasunnon pihaa. Pojat alkoivat istutushommiin ja saimme kotiinviemisiksi Aloeveran.

Sunnuntain kävelyreitti kulki aivan rannassa.

St. Tropezin regatta

Ja St. Tropezin kylää

Matka takaisin kesäasunnolle uuvutti takapenkkiläiset.

kesäasunnolla

2010-10-06T13:38:00.003+02:00

Koska koneessani on liian vähän tilaa, kuvat valitettavasti pysyvät kamerassa.

Cillen vanhemmilla on kesäasunto Le Lavandou'ssa, noin 300 kilometriä itään meiltä, Marseillen ja Nizzan välissä. Päätimme lähteä sinne viettämään viikonloppua.

Tiddy, Cillen mies, ei lähtenyt mukaan, sillä ajettuaan päivässä useamman sata kilometriä, ei lisäkilometrit tuntuneet houkuttavilta. Me kun lähdimme matkaan jo perjantaina päiväuniaikaan.

Asunto sijaitsee kukkulan rinteellä ja sen piha avautuu suoraan merelle. Pihalla oli viiniköynöksiä, laventeleita, kukkia, pensaita sekä tietysti suuri oliivipuu, joka oli tiputellut kypsiä oliiveja pitkin pihaa. Poikien avustuksella saimme pihan siistiksi nopeasti.

Lähdimme autolla alas kylään, katselemaan ja kiertelemään sekä ruokakauppaan. Laitoimme auton parkkiin Ruotsin kilvissä olevan auton viereen, mutta ajajia emme nähneet. Koko kylä oli muutenkin täynnä turisteja ja keski-ikä reilusti yli kuudenkymmenen.

Lauantaina päätimme lähteä ekskursiolle suihkuseurapiirien Saint Tropez'iin, jonne matkaa Le Lavandou'sta on nelisenkymmentä kilometriä. Pakkauduimme kaikki viisi Cillen tilavaan Saabiin ja lähdimme matkaan, upeaa rantatietä pitkin. Matka kuitenkin tyssäsi kaupungin suulle ja vastassa oli karmea ruuhka. Sitkeästi etsimme parkkipaikkaa (viralliset kaikki täynnä) ja pienen pyörimisen jälkeen saimme auton parkkiin. Ihmisiä siis oli valtavasti, kuin hulluillapäivillä konsanaan. Kävimme lounaalla ja yritimme bongata rikkaita ja kuuluisia, onnistumatta (vaikka tuskin niitä olisi tunnistanutkaan). Kun lähdimme takaisin autolle, syy ihmispaljouteen selvisi: suurten purjelaivojen regatta. Paluu matka sujui ruuhkitta.

Sunnuntaina lähdimme aamupäivällä alas Le Lavandouhun Cillen kanssa, pojat rinkoissa keikkuen. Kävelimme kallionkilekkeille tehdyllä betonipolulla aivan meren vieressä ja jäimme istumaan rannalle. Haimme leipomosta 'skandinaaviset' leivät (tosi paljon samanlaista kuin fasun kestileipä) ja lähdimme nousemaan ylös asunnolle. Lounas, siivous ja kotimatkalle.

Keväällä menemme uudelleen. Silloin lähdemme laivalla lähisaareen pyöräilemään.

ps. pohkeet on vieläkin kipeinä noususta...

leikkipuistossa

2010-09-29T19:54:00.002+02:00

Varoitus: sisältää rumia sanoja

Tämän viikkoinen possukerhon tapaaminen oli meidän kylällä, leikkipuistossa. Ja tokihan siellä oli muitakin lapsia sekä aikuisia meidän lisäksemme. Kaikki lapset leikkivät yhdessä ja erikseen, lainaillen toisten leluja.

Olimme kiipeilytelineen luona minä, Irkku sekä Cille + lapset, kun pieni ranskalainen tyttö kopautti päänsä kiipelytelineen kaiteeseen siellä ylhäällä. Irkku sattui seisomaan siinä vieressä ja lohdutti ja paijasi tyttöä sekä puhui hänelle ranskaksi. Äkkiä penkiltä nousi mummo-ikäinen nainen, syöksyi kiipeilytelineen luo ja työnsi Irkun hyvin kovakouraisesti tieltään ja nappasi itkevän lapsen syliinsä.

Cille käveli heidän perässään takaisin penkille ja pyysi tytöltä Visentin palloa takaisin ja tyttö sen Cillelle antoi. Irkku päivitteli, kuinka mummukka oli hänet törkännyt sivuun kun Cille tuli takaisin meidän luoksemme. Mummukka huusi Cillen perään: 'amerikkalaiset kuuluvat Amerikkaan, vitun huora'. Siinä vaiheessa Irkku hermostui ja marssi mummukan luo. He kävivät kovin kiivasta sanaharkkaa ja mummukka alkoi huutaa suureen ääneen: 'tuokin ystäväsi tuli ja nappasi pallon tytön kädestä ja nyt piiloutuu selkäsi taa.' Cille siis seisoi minun kanssani vähän syrjemmällä..

Ajatelkaa, me oltiin leikkipuistossa joka oli täynnä alle 5-vuotiaita vanhempineen ja mummukka käyttää tuollaista kieltä. Ja mistä hyvästä?

varas

2010-09-24T14:30:00.003+02:00

Ihmiset oletetaan varkaiksi. 'Syytön kunnes toisin todistetaan', menee täällä 'syyllinen kunnes toisin todistetaan'.

- Suuren suuressa kenkäkaupassa seisoo ovella vartija. Hän joko antaa mennä kassin kanssa kauppaan sisään, taikka haluaa että kassi jätetään oven suuhun, kenen tahansa mukaan otettavaksi. Yleensä en menekään sisään kassin kanssa, mutta toisinaan käyn ensin viereisessä vaatekaupassa.. kuten eilen. Kun lähdin kenkäkaupasta (ostamatta mitään), vartija taputteli niin kovakouraisesti muovikassiani, että jos siellä olisi jotain rikkoutuvaa ollut, se olisi mennyt rikki. (Juurikin tuo kyseinen vartija on muutenkin todella välinpitämätön ja ylenkatseinen.)

- Kaupungissa ainakin muutamassa vaatekaupassa myyjä teippaa muovikassin suun kiinni.

- Suureen hypermarkettiin mennään sisään vartian ohi. Jos matkassa on jotain muuta kuin käsilaukku, vartija pakkaa sen jonkin muun muovipussin sisään ja kuumaliimaa pussinsuun kiinni. Myös jos mukana on muovipussi(-seja), jolloin kotiin saa muovipussin muovipussissa.

- Moottoritien varrella olevilla bensa-asemilla (ei kaikilla) pitää ensin mennä sisään asemalle ja maksaa etukäteen. Hankala siis tankata 'tankki täyteen'.

- Jokaisessa liikkeessä on vartija, jos ei omaa, niin naapurin kanssa yhteinen.

- Niin pientä ja mitätöntä tavaraa ei olekaan, mihin ei kannattaisi laittaa hälyytintä.

- Kun ostaa muovipussin (noin 3 senttiä) taikka kankaisen kauppakasiin (muutaman euron), leimattuaan sen koneelle, myyjä ottaa kuulakärkikynän ja sotkee ean-koodin ylitse viivoja, toisinaan kirjoittaa pussiin 'maksettu'.
(Hedelmäpussit ovat ilmaisia. Kun vein kauppaan kestohedelmäpussini, jouduin ikävien katseiden kohteeksi. Onneksi mitään sen kaltaista ei ollut myynnissä kaupassa... Voitte arvata, etten enää ota niitä mukaani.)

tiistai ajattelua

2010-09-21T22:35:00.003+02:00

Ensiksi, meidän pilates-tunnit ovat jälleen alkaneet. Pidimme taukoa miltei koko elokuun. Ja on se vaan ihanaa!

Parasta on saada miltei yksityisopetusta, ja toisinaan ihan omassa kotona. Olen mennyt Bekin luo fillarilla (matkaa muutama kilometri) ja nautin siitä hetkestä kun tulen kotiin ja pääsen lämpimään suihkuun.

Meillekin on nimittäin tullut syksy. Öisin lämpötila tippuu jo reilusti alle kahdenkymmenen, toisina öinä jopa lähelle kymmentä. Ja pimeä saapuu aikaisemmin, nyt jo kahdeksalta saa sytytellä valoja. Päivisin kuitenkin on vielä lämmin ja ilman sukkia ja t-paidalla pärjää ihan hyvin. Jii tosin joutuu pitämään jo pitkiä hihoja ja lahkeita, sillä tuuli on aikamoinen.
Syksyn voi myös haistaa.

Ajelin tänään pitkin moottoritietä erään possukerholaisen luo. Ja taas kirosin mielessäni kaikki ranskalaiset autokoulunopettajat:
On kolmekaistainen tie, rekat eivät saa kulkea kuin oikeinta taikka keskimmäistä kaistaa. Tiellä edetään matelemalla, myös kaikista sisimmällä kaistalla, rekat vievät ne kaksi kaistaa jolla saavat olla. Etenemme matelemalla meidän liittymästä miltei seuraavaan liittymään, matkaltaan reilut viisi kilometriä. Pikkuautot haluavat uloimmalle kaistalle, sillä ovat kääntymässä pois seuraavasta liittymästä. Ja alkavat siis ryhmittäytyä kääntymään VIISI KILOMETRIÄ ennen liittymää. Siinä kohtaa, missä minä olisin ryhmittynyt (noin 500 metriä), oli AIVAN TYHJÄÄ. Ja ne rekathan tietysti joutuvat väistämään niitä ryhmittäytyjiä ja siksi tukkivat kaksi kaistaa.

Ja siihen päälle se mitä jo kerran yritin selittää.. Kun haluan moottoritieltä vasemmalle, käännyn ensin oikealle, ajan puoli kilometriä liikenneympyrään, jossa ajan täyden kierroksen ja lähden takaisin siihen suuntaan josta jo tulin. Näin päädyn moottoritien yli ja vasta sitten pääsen etenemään matkallani. Ja liikenneympyräänhän joutuu jonottamaan, varsinkin aamuruuhkan lopputohinassa, samoin liikenneympyrässä joutuu jonottamaan. Ja sitten on vielä tietyökin, että käytössä on vain yksi kaista.

No perille päästiin ja kivaa oli.

alppi ajelua

2010-09-15T12:31:00.012+02:00

Aa teki töitä kamalan paljon viime viikolla ja lähtikin perjantaina lounaalta kotiin. Jospa tekisimme jonkinmoisen viikonloppu reissun, ehdotin. Sain vapaat kädet asian suunitteluun ja toteutukseen.
Olisin mieluusti lähtenyt Andorraan näin kesäaikaan vaeltelemaan Pyreneille, mutta kun googlettamalla löysin Kansallispuiston aivan Italian rajalta, päätinkin matkamme suuntaavan Alpeille.

Varasin hotellin pikkuisesta kylästä (La Batie Neuve) ja sinne suuntasimmekin perjantaina päiväuniaikaan. Ajoimme moottoritietä pitkin, sillä matkaan kului niinkin useampi tunti. Perillä meitä odotti vanha kivitalo ja lampaat pihalla!

Lauantaina lähdimme ajamaan Kansallispuiston yhdelle infomökkipisteelle, josta tiesin vaelluspolkujen lähtevän. (Mitään kunnollista karttaa en löytänyt netistä enkä meidän muutamasta karttoja myyvästä kaupasta.) Matkalla otimme kyytiin liftari-tytön, joka oli menossa samaan paikkaan ja ehdotti meille reittiä yhdelle autiotuvalle. Sinne siis.

Matkaa 3,3km ja kulkuaikaa 1,5 tuntia, siis tuvalle tuplat tietysti takaisin autolle. Aloitimme reissun, minä intoa puhkuen. Mönkijänmentävä tie oli jyrkkää nousua, siis jyrkkää. Nousimme 45 minuutissa puoli kilometriä, jona aikana pidimme useamman hengitystauon.

Kuvassa näkyy valkoisia taloja, joiden luo jätimme auton. Oikeassa reunassa jo noustua reittiä.

Kun nousun pituudesta ei ollut aavistustakaan ja alastulo hieman hirvitti (maa petti jalkojen alta, selässä 15 kiloa lasta ja lapsenkantovälinettä), päätimme luovuttaa ja kääntyä takaisin autolle.

Söimme eväitä ja nautimme vuorista, olimmehan kuitenkin yli tuhannen metrin. Lähdimme ajaen katsomaan yhtä monista hiihtokeskuksista. Jii nukahti autoon, joten emme raskineet häntä herättää ja yrittää kävelyä toisesta paikasta.

Sunnuntaina ajoimme kotiin pikkuteitä, Euroopan Grand Canyonin kautta (gorges du Verdon). Valitsimme helpomman tien (suuremman sekä suoremman), pohjoisreitin, emmekä nähneet rotkoa niin hyvin kuin sen olisi eteläpuolelta nähnyt. Turisteja ympäri Euroopan valui helminä vastaan ja ihmisiä näkyi patikoivan pitkin rotkoa (sinne siis seuraavalla kerralla).

Ennen moottoritielle palaamista (se kun on ainoa vaihtoehto jos haluaa kotiin kuluttamatta matkaan tuplatunteja ja miljoonia liikenneympyröitä) ajoimme vielä ylä-Provencen laventelipelojen ohi. Ja vaikka laventelit ovat jo kauan sitten kerätty ja pensaat leikattu, oli näky vaikuttava.

Ihan onnistunut reissu siis, vaikkakin aika erilainen mitä olin etukäteen ajatellut.

seitsemän minua

2010-09-13T21:07:00.004+02:00

En ajatellut tekeväni yhtään meemiä taikka kyselyä taikka muuta sellaista, sillä blogi on perustettu kuulumiskanavaksi. Osittain myös siksi, etten ajatellut yhtään 'tunnustusta' saavani. Mutta yllätyksekseni minua odotti tälläinen:

sekä Stanstan että Aimon luona, niin pakkohan minun on vastata. Kaunis kiitos teille arvon leidit!

Jotta saan tämän plakaatin tässä pitää, täytyy minun kertoa seitsemän (7) asiaa itsestäni sekä jakaa tämä palkinto seitsemälle eteenpäin.

Ensin ne asiat:

1.Pidän kyselyistä. Innoissani vastaan kaikkiin kyselyihin ja arvontoihin. Olen jopa taloustutkimuksen postituslistalla ja jos jostain syystä (esim ikä, sukupuoli tms) en kelpaakaan juuri siihen kyselyyn, minua harmittaa vietävästi.

2. Tullessani takaisin Suomeen vaihto-oppilasvuoteni jälkeen (Ameriikasta), vannoin etten koskaan asuisi muussa maassa kuin Suomessa. Kannattaa siis miettiä mitä vannoo..

3. Niin pienestä kun muistan, olen halunnut olla lastentarhanopettaja. Nyt kun se olen, en olekaan enää varma haluanko olla.

4. Ensimmäisen yhdeksänkuukauden aikana, jonka täällä asuimme, en syönyt yhtään juustoa (paitsi edamia ja emmentalia) enkä yhtään suklaaleipää (pain au chocolat). Lähinnä siksi, että oksensin melkein koko ajan.

5. Mielestäni se, joka on keksinyt astiankuivauskaapin, ansaitsisi (olisi ansainnut) kunniaa ja mainetta.

6. Olen katsonut viimeiset viikot monta jaksoa ER:ää (teho-osasto) päivässä. Jään helposti koukkuun hyviin sarjoihin, kirjoihin, peleihin...

7. Luulen, ettei elämässäni ole koskaan ollut asiat niin hyvin ja järjestyksessä mitä ne ovat nyt. Olen siis aika onnellinen.

Uuh, ja sitten se vaikempi tehtävä.
Ja ihan näin omavaltaisesti päätän: koska kaikilla niillä, joiden blogeja seuraan, tämä taitaa jo olla niin, jos joku on jäänyt ilman, taikka jos haluaa tehdä tämän uudelleen, saa ottaa ja viedä mukanaan. Ilmoitathan kuitekin, että osaan tulla kurkistamaan, kiitos.

kieltä

2010-09-09T11:55:00.004+02:00

Hassua miten sujuvasti sitä toisinaan keskustelee kolmella lauseella.

Naapuriin on muuttanut uudet naapurit ja tapasin sedän eilen ensi kertaa niin että vaihdoimme kuulumiset. Heti toisessa lauseessa kävi ilmi, että setä ei puhu eikä ymmärrä sanaakaan englantia. Uuh, omat taidot siis peliin. Ja kyllä, minä sain kerrottua miksi me olemme täällä, kauanko olemme olleet, kauanko tulemme olemaan ja että se en suinkaan ole minä joka täällä on työssä. Ja sain selville että setä sekä sedän vaimo ovat molemmat jo eläkkeellä ja viihtyneet täällä mainiosti. Enemmänkin olisin voinut jutella, mutta Jii oli 'vapaana' ja viiletti ties missä ja se mennyt aikamuoto on pikkasen hankala.

Tiedättehän kuinka toisinaan kummastuttaa ja vähän ärsyttääkin suomenruotsalaisten tapa puhua suomea ja ruotsia sekaisin. Kuten 'jag ska mennä bussilla till Make'. No itsepä huomasin käyttäväni samansuuntaista kieltä puhessani englantia jollekin joka ranskaa osaa. Hyvänä esimerkkinä sana lastenvaunu, joka on englanniksi joko pushchair taikka pram ja ranskaksi poussette, 'pusett' nyt vaan on helpompi sana (ja aika mukava suussa). Että anteeksi jos kuulostan hölmöltä.

On muuten taas kulunut jokinen tovi kun viimeksi olemme saaneet opetusta ranskassa. Asia korjaantuu tiistaina. Ope muuten lähetti kutsun viikonloppukurssille, jossa itse on opena. Olisi hyvä ja varmaan kivakin mennä, mutta mihin kummaan Jiin lykkää. Onpahan hyvä syy olla oppimatta taas lisää.

ymmärtämiseen ei tarvita puhetta

2010-09-07T15:12:00.002+02:00

Lapsi (15kk), joka osaa sanoa dädä, tättääätätää ja hihkua, ymmärtää hämmästyttävän paljon.

Käsiä pestäessä hän osaa sulkea hanan, kun pyydän. Mutta myös jos en pyydä.

Hän osaa kiivetä yläkertaan, myös pyynnöstä.

Hän haukkaa salaattia keittiössä eikä selvästikään pidä siitä. 'Jos et pidä siitä, käy viemässä roskikseen', hän pyörittää päätään ja vie salaatin roskikseen. Hetken päästä tosin menee takaisin roskikselle, avaa kannen ja nostaa sieltä roskan, ei salaattia.

Kun hän haluaa lähteä ulos, hän tuo minulle kengät. Pyydän lasta istumaan portaalle ja laittamaan kengät jalkaan (jota hän ei tietenkään osaa), hän istuu portaalle kenkä kädessä ja nostaa jalkaa.

Koska voi siis ruveta odottamaan ensimmäistä sanaa?

viimeistä päivää

2010-09-06T20:14:00.005+02:00

Mitenkähän se on niin että jokaisen vierailun jälkeen sitä kestää viikko toipua. Sitä on ihan poikki vaikkei mitään olisi tehnytkään. Ei jaksa juuri evää liikuttaa.

Kaiken vierailun päälle Jii on kärsinyt hampaistaan, tai niistä tulossa olevista. Ja kuumeesta ja ilmeisesti myös korvakivusta, sillä diagnoosina oli korvatulehdus. Ihme tyyppi vaan, kun on nukkunut eikä yhtään valittanut, ei ole ainakaan äitiinsä tullut.

Viimeisetkin vieraat ovat siis takaisin Suomessa, olleet jo viikon. Ja Jiikin on selvästi parantunut, kiitos antibiottien. Seuraavat vieraat ovat tulossa vasta jouluna. On siis aikaa levätä.

Eilen kävimme Jiin kanssa pitkällä kävelyllä pitkästä aikaa. Olin ajanut pyörällä luontopolku-reittiä ja nähnyt siellä puskia täynnä karhunvatukoita, nyt siis lähdimme niitä poimimaan. Taisimme kuitenkin saapua vähän liian myöhään, sillä suurin osa oli jo mennyt huonoiksi. Purkin pohjalle kuitenkin kertyi muutama marja. Ja vielä enemmän olisin saanut, jos olisi ollut kumpparit jalassa, sandaaleissa kun ei oikein uskaltanut kovin syvälle pusikkoon.
Tässä saalis:

Nyt syyskuussa sitten pyörähti viimeinen vuosi käyntiin. Enää jokaista päivää on jäljellä yksi. Se laittoi miettimään - pitäisi jokaisestä päivästä siis löytää jotain hyvää. Tänään se on ollut viileä tuuli muuten niin kostean lämpimässä ilmassa, eilen se oli Irkun, Pimun ja Museonjohtajan kanssa vietetty illallinen, huomenna se taitaa olla kaivattu sade.

Kumpa tämän muistaisi joka päivä, myös takaisin kotona.

härkiä

2010-08-21T21:47:00.008+02:00

Huh kuinka aika vaan vilistää eteenpäin. Netti toimii aina silloin kun sitä ei tarvita ja se aavistuksen haittaa mm blogiin kirjoittamista. Asiaa hoidettaneen ?!

Me asumme aivan Camarguen luonnonpuiston vierellä, jonka eläimistöön kuuluvat mm mustat Camarguen härät sekä valkoiset Camarguen hevoset. Ainakin näin loppukesästä kaikki kylät pursuavat ohjelmaa, joissa pääosaa näyttelevät härät.

Härät kootaan laitumelta hevosilla, joita ohjastavat gardians'it, 'cowboyt'. Härät juoksevat kylän halki, nuoret miehet juoksevat kilpaa ja ihmiset hurraavat. Härät ohjataan areenalle, jossa härkätaistellaan. Härkätaistelut eroavat espanjalaisista verrokeistaan sillä, ettei härkiä vahingoiteta. Härän sarviin on sidottu nauha, jota kilpailijat yrittävät katkaista tai irroittaa kädessään olevalla metallisella 'kammalla'.

Me olimme eilen aamulla Jiin kanssa piknikillä erällä härkälaitumella kera ystävien. Osa paikalla olijoista oli pukeutunut vanhanaikaisiin vaatteisiin ja he olivat saapuneet paikalle hevoskärryillä taikka vanhoilla autoilla. Ihmiset grillasivat lihaa ja olipa orkesterikin soittamassa. 11 maissa saapuivat gardians'it hevosineen ja keräsivät lauman nuoria härkiä hevostensa keskelle ja karauttivat kylän halki. Me pysyttelimme vähän kauempana hevosten jaloista, sillä edellisenä päivänä oli yksi härkä päässyt karkaamaan.. Emmekä seuranneet saattuetta minnekään, vaan lähdimme kotiin päiväunille.

Iltapäivällä lähdimme koko perheen voimin meidän kylämme areenalla seuraamaan härkätaistelua. Ovaalin muotoisella areenalla oli hiekkapohja, sen reunoilla parin metrin päästä betoniseinistä (jonka päällä oli katsomo) oli punainen puinen aita. Aidan sisäpuolelle saapui 7 valkoisiin pukeutunutta miestä ja yksi härkä. Härkä kuopi hiekkaa ja miehet hyppivät kevyesti aidan yli härkää karkuun. Kun aikaa oli kulunut vartin verran, tuotiin kehään uusi härkä uusin voimin. Toiset härät hyppäsivät ketterästi aidan yli ja jäivät kiertämään kehää eivätkä tuntuneet halukkailta palaamaan maneesin puolelle. Tapahtuma oli ilmainen ja ilmeisesti jonkinsortin harjoitteluhomma.

Hauskaa oli. Olisi mukava mennä katsomaan niitä ihan 'oikeita' härkätaisteluita, course camarguaise'ja, joista pitää maksaa. Tunnelma varmasti ainakin on kohdallaan!

Kuvia on vain muutama, Aa hoisi valokuvaamisen omalla kamerallaan, minä vain räpsäyttelin (ja muistikorttikin täyttyi) ja vahdin Jiitä, joka vaan haluaa kävellä...

Tämä saattue sattui kanssani samaa aikaa liikenneympyrään. Jouduin hieraisemaan silmiäni, että näin varmasti oikein mitä jouduin väistämään. Silloin en vielä tiennyt että pukeutumiseen kuuluu myös elävä rekvisiitta :)

Tässä ihania pitsivarjoja hiljaa kulkevan auton kyydissä

Nämä guardians'it keräsivät joukon nuoria härkiä keskellensä. Harmi ettei härkiä erota hevosten takaa. Hevoset siis muodostavat ympyrän jonka keskellä härät kulkevat.

Kun ihmiset olivat lähteneet, laitumelle jäi vielä härkiä. Onneksi ne olivat kaukana...

Meidän kylän areenalta. Yhtään miestä ei osunut kuvaan, härkä oli mielestäni mielenkiintoisempi, vaikkakin oli niitä miehiäkin mukava katsella ;)

Onpahan tuolla reunalla kaksi valkoisiin pukeutunutta miestä, turvassa aidan takana.

askel

2010-08-05T20:34:00.001+02:00

Piti kirjoittaa asioinnista kaupassa, mutta enpä jaksakaan.

Totean vain että Jii kävelee!
Vihdoin.

naapurit

2010-08-02T19:50:00.003+02:00

Meidän naapurissa Suomessa asuu Anneli. Anneli asuu yksin, on noin nelikymppinen ja tykkää puuhata pihahommissa.

Meidän naapurissa Ranskassa asuu noin nelikymppinen nainen, yksin ja hän tykkää puuhata pihahommissa. Olemme ristineet hänet Anneliksi.

Naapurissamme toisella puolella (Ranskassa siis, Suomessa kun ei ole kuin yksi naapuri) asui eiliseen saakka vanhahko setä, yli kuusikymppinen, nuoremman vaimonsa kanssa. Setä oli eläkkeellä ja vaimo hoisi lapsia kotonaan. Setä ajoi autollaan edes takaisin koko päivän ja kävi kalassa. Tai puuhasi jotain autotallissaan. Mutta teki ja meni koko päivän. Setä puhui muutaman sanan englantia.
Täti hoisi lapsia. Ja työnsi lapsia kolmosten rattaissa, sellaisissa perättäin istuttavissa. Tädin kanssa en koskaan puhunut mitään, sanoimme vaan päivää.

Hoitolasten vanhemmat olivat kyvyttömiä parkkeeraamaan autonsa parkkiruutuun taikka taloyhtiömme portin ulkopuolelle. He parkkeerasivat autonsa keskelle tietä, meidän (taikka hoitopaikan) autotallien eteen, poikittain parkkiruutuihin tms.

Naapurin setä toi kotiin peräkärryn ja alkoi tyhjentää autotallia. Ja ajeli edes takaisin entistäkin enemmän. Eilen illalla satuin viemään roskat niin että naapurin autotalli oli auki, se ammotti tyhjyyttään. Autotallista näki sisään, ja sielläkin oli tyhjää. Setä touhusi jotain pihalla ja päätin kysyä - kyllä he muuttavat, sillä kolme huonetta ja keittiö on liian pieni heille, kun vaimokin hoitaa niitä lapsia.

Olivat kivoja naapureita ja heiltä olisi saattanut lainata esim tikkaita (lampun vaihtoon) taikka pensasleikkuria. Toivottavasti uudet naapurit ovat yhtä mukavia.
Toisaalta, eipä tule sitä autotrafiikkia sekä sekalaista parkkeerausta yhtään ikävä.

elossa

2010-07-31T20:43:00.002+02:00

Olemme me täällä, kotona siis. Mutta vieraitten kanssa. Kummityttö, kaksi ja puoli vuotta on äitinsä kanssa lomalla. Ja ihan kiitos kiireisenä pitävät meidät kaikki.

Lapset siis. Ihanaa että heistä on toisilleen seuraa, mutta osaavat tapellakin KAIKESTA.

Elokuu alkaa huomenna. Pysymme kiireisinä. Ensi lauantaina saapuvat Koiraihmiset, joiden piti tulla jo keväällä, mutta jäivätkin Barceloonaan pidemmäksi ajaksi. Kun he lähtevät, vietämme perheen omaa 'laatuaikaa' kuusi päivää, jonka jälkeen Aa lähtee Amerikkaan kursseilemaan ja me saamme Jiin kanssa vieraiksi rakkaat ystävämme Äffän lapsensa kanssa. Lapsi on muutaman viikon Jiitä vanhempi, joten tuskin sitä ehtii tekemisen puute vaivata.

Täällä on lämmin, mutta Suomessa taitaa olla lämpimämpi. Kummallista. Nauttikaahan kaikki siellä olijat. Niin teemme mekin.

sorsia ja lämmintä vettä

2010-07-18T13:02:00.004+02:00

Meidän takapihan lätäkössä on sorsia. Valtavasti sorsia. Ne tekevät uudet poikaset monesti kesässä. Ja sitten niistä ihanista untuvapalloista kasvaa isoja sorsia ja niillä on isojen sorsien ääni. Uuh, sitä ei meinaa kestää. Siihen nimittäin herää, siihen raakkumiseen.

Kun menet pullan kanssa aidan viereen, alkaa sorsia tulla ihan valtoimenaan. Niitä on kerralla, ilmassa ja vedessä kolmatta kymmenettä. Tiedän ettei se ruokinta ehkä edesauta niitten häätämistä, mutta kamoon, vähempikin riittäisi. Sitäpaitsi Jii tykkää katsella sorsien ruokkimista, ja samalla yleensä pintaan nousee isoja kaloja..

Näillä helteillä meidän kraanoista ei tule enää kylmää vettä. Se on ihan ok kun käy suihkussa, mutta juomaksi siitä kädenlämpöisestä vedestä ei oikein ole. Otin pyörälenkille eilen vettä pulloon hanasta, yök. Jääkaapin kautta siis. Toisaalta on hyvä että puhallettavaan altaaseen voi vaan laskea vettä, se on uimavalmista. Ei siis tarvitse yläkerrasta hakea ämpärillä lämpimämpää vettä.

Viime kesänä mietimme pitkään, investoisimmeko ilmastointilaitteeseen. Siis ihan vaan sellaiseen yhden huoneen viilentävään liikuteltavaan malliin. Investoimme ja hyvä niin, edessä on kuitenkin vielä yksi kuuma kesä, tämän lisäksi. Aika kiva kun voi mennä viileisiin lakanoihin nukkumaan. Öisin sitä ei pidetä päällä, sillä se pitää kamalaa meteliä (mitäs ostettiin halvin) ja sen poistoilmaputki menee ikkunasta ulos, joka tarkoittaa rakoja ikkunoiden ja kaihtimien välissä, joka tarkoittaa hyttysiä.

tiistai iltana

2010-07-14T20:43:00.005+02:00

Possuissa on eräs nainen, alunperin amerikkalainen, joka on pilates- ja jooga ohjaaja. Irkun kanssa päätimme kysäistä, josko tuo Lisa haluaisi antaa joogatunteja. Ja halusihan hän, vieläpä oikein mielellään.

Tiistaina, kahdeksalta illalla polkaisin pyörällä muutaman kilometrin päähän Bekin kotiin, jossa joogatunti pidettäisiin. Heillä kun sattuu olemaan eniten tilaa. Paikalla olivat kaikki meidän kylällä asuvat possut - minä, Irkku, Beki kumppaninsa kanssa, sekä Bekin vierailulla oleva äiti, unohtamatta Lisa-ohjaajaa.

Levitimme mattomme ulos terassille ja aloitimme hengittelemään pilateksen tahtiin. Tunti meni hirmuisen nopeasti. Kun mitään ei ole tehnyt kahteen vuoteen, pelkkä syvään hengittäminen sai pään ihan pyörryksiin, samoin jalat tuntuivat heikoilta. Mutta aika monta uutta lihasta löytyi tänä aamuna! Ensi perjantaina uudelleen.

Poljin kotiin (muut olivat muuten tulleet autolla, ja me asumme kaikista pisimmällä) pimenevässä illassa ja nautin hyvästä olosta. Ihmisiä tuli vastaan kävellen huomattavan paljon. Autoja oli parkissa kävelyteitä myöden. Ajoin sataman ohi ja totesin kaikkien ihmisten olevan matkalla sinne. Aah, ilotulitus.

14.7. on Ranskan vallankumouspäivä, itsenäisyyspäivän kaltainen juhla. Sitä juhlittiin eilen ilotulituksin. Harmitti, ettemme voineet lähteä katsomaan, sillä Jii oli jo unessa. 22.30 alkoi paukuttelu. Menimme Aan kanssa takapihalle ja voilá raketit ammuttiin juuri meidän suuntaan ja näimme ne todennäköisesti paremmin kuin olisimme nähneet satamasta. Kaiken lisäksi sain katsella niitä suihkunraikkaana yöpaidassani.

Alhaalla Ranskan lippu

kakku

2010-07-07T14:31:00.004+02:00

Kolme viikkoa sitten ranskan tunnilla meidän piti Aan kanssa tehdä kutsu juhliin sekä juhlien menu, ranskaksi tietenkin. Keskustelukin olisi pitänyt tapahtua ranskaksi, mutta vähän se lipsui.. :)

Selasimme sanakirjaa innokkaasti, minä hain tussit ja 'hienompaa' paperia.

Kutsu oli Jiin kuvitteellisille syntymäpäiville ja menu sen mukainen. Alkupaloiksi nallekarkkeja ja tervetuliaismaljaksi omenamehua, ruoaksi merirosvosalaattia sekä rosvopaistia kera perunoiden sekä kotikaljan. Jälkiruoaksi tietenkin kakkua sekä limpparia lapsille ja kahvia aikuisille.

Ope ihmetteli mitenkä ei ole mitään alkoholia, sillä täällä todella se viini kuuluu osana jokaista ateriaa, juhlaa, kissanristijäistä jne. Kahvia täällä ei juuri juhlissa tarjota, mutta viiniä tarjotaan. Huomautuksena: kukaan ei ole kuitenkaan humalassa...

Kotikalja ja rosvopaisti vaati selityksensä, samoin täytekakku. Tarte du creme on käännös sanakirjasta, mutta 'kermatorttu' ei mielestäni kuvaa mitä täytekakku todella on. Näytin siis kuvan Jiin syntymäpäiväkakusta. Lupasin myös tehdä Opelle näytekakun.

Niinkun teinkin, seuraavalla kerralla. Väliin laitoin mansikka-raparperihilloa sekä vaniljaista kermavaahtoa, kuorrutin kakun kauttaaltaan kermalla (juu, sain vatkattua täkäläisestä kermasta tarpeeksi kovaa vaahtoa, kun laitoin sekä kulhon että vatkaimen ensin jääkaappiin kylmenemään) ja koristelin mansikoilla sekä strösseleillä.

Ja oli muuten hyvää! Lupasin kääntää ohjeen, jos nyt en ranskaksi niin ainakin englanniksi.

korjausta ja korjaamattomuutta

2010-07-04T13:42:00.004+02:00

Meidän nettihän on ollut alusta saakka ihan farssia. Sen tuleminen, lähinnä toimittaminen, kesti iäisyyden (4kk) eikä se sen jälkeen ole toiminut moitteettomasti. Se pätkii vähän väliä ja saattaa olla pois päältä useita tunteja. Toisinaan auttaa laatikon virtajohdon irrottaminen ja uudelleen kiinnittäminen, toisinaan ei.

Internetyhteyttä pitkin meille tulee myös puhelinlinja sekä tv. Ja jos internetyhteys ei toimi, ei toimi puhelin eikä tv. Yritä nyt sitten katsoa tv:stä vaikka elokuvaa, kun näet sen pätkissä, tai et ollenkaan. Osittain tästä syystä emme katso paikallista televisiota.

Ostimme viime viikolla uudet puutarhakalusteet, vanhojen muovisten tilalle. Olimme luvanneet ne itsellemme 'palkinnoksi' kolmannesta vuodesta. Halusimme kalusteille kotiinkuljetuksen, sillä tuolit tulivat valmiiksi kasattuna, eivätkä mahtuneet Polomme takaluukkuun. Halusivat puhelinnumeromme, että voisivat soittaa ennen tuloaan lauantaina. Annoimme lankanumeron, sillä täkäläiset eivät osaa/viitsi/voi soittaa ulkomaisiin kännykkänumeroihin (ja täkäläinen liittymä on kalliimpi entä pitää suomalainen liittymä ja maksaa ulkomaanpuhelut).

Aa sai vihdoin soitettua Oranssin vikailmoitusnumeroon, siihen englanninkieliseen palveluun. Täytyyhän puhelin olla kunnossa että puutarhakalusteet tulevat. Korjaajamies saatiinkin viime torstaiksi. Hän tuli ja mittaili ja sääteli ja soitteli ja jutteli. Kaikki toimi moitteettomasti. Ja hän lähti. Perjantain ja lauantain, koko päivät, netti oli poikki. Tänään se oli useamman tunnin. Kiva kun kävit, korjaaja.

Mitä puutarhakaluihin tulee, ne tulivat eilen. En tiedä yrittikö tuoja soittaa ensin vaiko ei. Eikä sen väliä, pääasia kun tulivat.

kuuma

2010-06-29T13:26:00.003+02:00

Siis täällä todella ON kuuma. Ulkona varjossa +30 ja sisällä +28. Tarkenee.

Muovikaihtimet ikkunoissa auringonpuolella on avoinna vain sen verran että tuuli pääsee puhaltamaan läpi.

Jii nukahti pitkästä aikaa rattaisii tullessamme kaupasta kävellen. Heräsi reilun tunnin jälkeen aivan litimärkänä. Nostin pois rattaista ja pään kohdalla oli suuri vesilätäkkö. Nyt lapsonen yrittää jatkaa uniaan omassa sängyssään, ilman vaatteita. Vaikka ei sielläkään viileä ole. Eikä kuulu unikaan tulevan.

Iltapäivällä pyöräilytreffit Pimun ja Irkun kanssa, vähän edes viimaa näihin päihin.

Alkaisi riittää, kuumuus siis, mutta tämä on vasta alkua. Huoh.